perjantai 23. joulukuuta 2011
se reissu
Tämä on Suomi. On hiljaista. Kun koiran kanssa kulkee rannalla, ei kuulu juuri mitään. Ei näy ketään. Kaupungilla kulkiessa tuntui oudolta, ja tajusin, että ihmisiä on niin vähän. Jouluruuhkakin tuntuu vähäiseltä ihmismäärältä Kenian tungokseen verrattuna. Suomi tuoksuu raikkaalta. Ja värit täällä on erilaiset, vaaleanhaaleat. Pimeä tulee aikaisin, ja tuntuu, että aina on yö. Yöllä näkyy tähdet, ja ne tähdet näkyy myös Keniassa. Vasta makasin selälläni hiekkarannalla ja tuijotin tähtiä. Ja ajattelin, että ne tähdet näkyy Suomessakin.
Ja niin kuin Kaisuli kirjoitti, ihan kuin koko reissu olisi ollut pitkänpitkä uni. On ollut niin muualla, että sitä on vaikea käsittää. No otettiin me sentään jotain valokuvia sieltä!
Joulutähtiä Korandossa!
En osaa vielä sanoa, mitä kaikkea reissussa opin, enkä tiedä, osaanko koskaan sanoakaan. Paljon. Paljon elämän perusjuttuja. Siitä, mikä on tärkeää. Sitä, miten ollaan pelkäämättä. Ystävyydestä. Rakkaudesta. Eriarvoisuudesta ja samanlaisuudesta ja erilaisuudesta. Epäoikeudenmukaisuuden laajuudesta. Siitä, mitä on vapaus. Itsestäni, ja ennen kaikkea itsestäni.
ja siitä mitä on olla onnellinen
ystävyydestä
Tansseista. Niitä on ikävä.
Ammatillisestikin reissu on ollut huikea. Olen saanut kokea ja kokeilla niin paljon. Draaman voima on mieletön. En ollut ennen tajunnut sitä, en ainakaan tässä laajuudessa. Ne kokemukset, joita työssä saimme, kantavat mua pitkälle eteenpäin. Kun joskus mietin, onko sillä mitä teen, merkitystä, muistan kenialaisen naisvangin sanat: "Ennen harjoitetta minulla oli paha olla. Sisälläni oli vihaa ja surua. Harjoitteessa sain purettua tunteet ulos. Nyt minulla pitkästä aikaa on rauhallinen ja tasainen olo." Olen oppinut luottamaan enemmän ja murehtimaan ja stressaamaan vähemmän. Keniassa kaikki (lähes) tuntui mahdolliselta. Rajoja ei ollut. Luotan omaan osaamiseeni paljon, paljon enemmän kuin ennen. Työskentely vieraalla kielellä on ollut jännää. Miten pelottavaa se oli aluksi, ja miten nopeasti siihen tottui. Samoin työskentely tulkin välityksellä!
meijän koulu!
Hera-communityn tunnus. Hera tarkoittaa rakkautta, ja siihen sanaan haluan päättää blogikirjoitukseni ja tämän matkan. Tämä on ollut ihanaa. Kiitos, että olet seuranannut matkaamme! Krismasi njema! Hyvää joulua!
Rakkaus. Hera.
-Liina-Maija
Ja niin kuin Kaisuli kirjoitti, ihan kuin koko reissu olisi ollut pitkänpitkä uni. On ollut niin muualla, että sitä on vaikea käsittää. No otettiin me sentään jotain valokuvia sieltä!
Joulutähtiä Korandossa!
En osaa vielä sanoa, mitä kaikkea reissussa opin, enkä tiedä, osaanko koskaan sanoakaan. Paljon. Paljon elämän perusjuttuja. Siitä, mikä on tärkeää. Sitä, miten ollaan pelkäämättä. Ystävyydestä. Rakkaudesta. Eriarvoisuudesta ja samanlaisuudesta ja erilaisuudesta. Epäoikeudenmukaisuuden laajuudesta. Siitä, mitä on vapaus. Itsestäni, ja ennen kaikkea itsestäni.
ja siitä mitä on olla onnellinen
ystävyydestä
Tansseista. Niitä on ikävä.
Ammatillisestikin reissu on ollut huikea. Olen saanut kokea ja kokeilla niin paljon. Draaman voima on mieletön. En ollut ennen tajunnut sitä, en ainakaan tässä laajuudessa. Ne kokemukset, joita työssä saimme, kantavat mua pitkälle eteenpäin. Kun joskus mietin, onko sillä mitä teen, merkitystä, muistan kenialaisen naisvangin sanat: "Ennen harjoitetta minulla oli paha olla. Sisälläni oli vihaa ja surua. Harjoitteessa sain purettua tunteet ulos. Nyt minulla pitkästä aikaa on rauhallinen ja tasainen olo." Olen oppinut luottamaan enemmän ja murehtimaan ja stressaamaan vähemmän. Keniassa kaikki (lähes) tuntui mahdolliselta. Rajoja ei ollut. Luotan omaan osaamiseeni paljon, paljon enemmän kuin ennen. Työskentely vieraalla kielellä on ollut jännää. Miten pelottavaa se oli aluksi, ja miten nopeasti siihen tottui. Samoin työskentely tulkin välityksellä!
meijän koulu!
Hera-communityn tunnus. Hera tarkoittaa rakkautta, ja siihen sanaan haluan päättää blogikirjoitukseni ja tämän matkan. Tämä on ollut ihanaa. Kiitos, että olet seuranannut matkaamme! Krismasi njema! Hyvää joulua!
Rakkaus. Hera.
-Liina-Maija
torstai 22. joulukuuta 2011
Kaisuli kuittaa Kallosta.
Heippa. Täällä on pimeää. Helsingissä oli vielä pimeämpää. Kallossa on onneksi lunta. Ja ihan sikapaljon vieläpä! Mie olen kipeä. Kiva. Ei (varhman) ole malariaa. Perussuomiflunssa, niinkö oli lähtiessäki. Tämä vain on astetta pahempi. En kuumeile onneksi. Pääsen Titin ja Tinon kans pihalle leikkimhän. Titti oli vastassa kentällä. Ihana yllätys! Niin ja tietty hellu ja äiti ja Juuliska. Ihan kivoja neki...
No mutta. Alethan sitte valmistelhen joulua tässä. Alkakaa teki! Kiitos matkatovereille vielä tuhannennen kerran! Ihan hullun ihanat kolme kuukautta vietettiin yhessä. Vaikka en ees usko, että se on koskhan ollu totta. Kaikki tuntuu vain pitkältä unelta. Samoin tämä Suomi. Hyvin epätodellista kaikki tämä lumi ja pimeys ja ihmisten myrtsinaamat. Vinkki kaikille: hymyilkää vastaantuleville, älkää hoppuilko, liikenne on rauhallista, siinä ei tartte hermostua, OTTAKAA RAUHASSA!!!!
Huippuhyvvää joulua kaikille!!!! Krismasi Njema!
-Kaisuli
No mutta. Alethan sitte valmistelhen joulua tässä. Alkakaa teki! Kiitos matkatovereille vielä tuhannennen kerran! Ihan hullun ihanat kolme kuukautta vietettiin yhessä. Vaikka en ees usko, että se on koskhan ollu totta. Kaikki tuntuu vain pitkältä unelta. Samoin tämä Suomi. Hyvin epätodellista kaikki tämä lumi ja pimeys ja ihmisten myrtsinaamat. Vinkki kaikille: hymyilkää vastaantuleville, älkää hoppuilko, liikenne on rauhallista, siinä ei tartte hermostua, OTTAKAA RAUHASSA!!!!
Huippuhyvvää joulua kaikille!!!! Krismasi Njema!
-Kaisuli
tiistai 20. joulukuuta 2011
Suomessa, kotona
Hei kaikki! Me olemme Suomessa. Matka oli pitkä, mutta meni hyvin. Saavuttiin lentokentälle ja sitten hajaannuttiinkin jo ympäri Suomea. Haastavaa on ollut muistaa, että ihmiset täällä puhuu ja ymmärtää suomea! Täällä Suomessa on tosi outoa. Missä on aurinko? Miksei ihmiset tervehdi kaduilla? Ja onpa täällä puhdasta!
en osaa vielä kirjoittaa enempää. laitetaan kyllä tällä viikolla tänne kuvia, ja kirjoitetaan kokemuksistamme. pysykää siis linjoilla!
en osaa vielä kirjoittaa enempää. laitetaan kyllä tällä viikolla tänne kuvia, ja kirjoitetaan kokemuksistamme. pysykää siis linjoilla!
lauantai 17. joulukuuta 2011
viimeinen ilta
viimeinen ilta keniassa. uskomatonta. ihan kuin oltaisiin tultu vasta eilen, ja kuitenkin on tapahtunut valtavasti. on tosi ristiriitaiset fiilikset. sänky täynnä tavaraa pakattavaksi rinkkaan, en tahdo pakata. on kamalaa jättää kenia, mutta toisaalta on jo ikävä kotona olevia. teitä siellä. ollaan kisumussa. tultiin yöbussilla, se pomppi eteenpäin. afrikkalainen perhe nukkui jalat mun sylissä.
mombasa oli hektinen kaupunki, nairobista puhumattakaan. elämä masenossa on ollut niin ihanan rauhallista. mutta mombasassa rannat oli ihania ja aallot suuria ja meri turkoosi ja hiekka valkeaa, ja kyllä, oli kuumaa ja kosteaa. uitiin ja osa meistä muuttui punaiseksi. ninni kasvatti pitkät letit ja maria löysi kamelista kaverin, kaisuli muuttui merenneidoksi ja siitä ravuksi ja mä leikin avaraluontotutkimusretkeilijää snorklatessa. apinat varastivat meidän ruoan mökeistä. jouduttiin erinäisistä syistä vaihtaa majapaikkaa. ekassa paikassa oli lattia hiekkaa ja sängyt hajos alta, tokassa paikassa nukuttiin puumajoissa, ja vikaks mökeissä. seuraavassa kuvakollaasia reissultamme:
läksiäiset
embassyn bailut. hyvää itsenäisyyspäivää! terkkuja myös eritrean presidentille ;)
aarteet
kake ja make aalloissa
-
kuutamo tiwi-beachilla
delfiinejä!
tällä reissulla ollaan muuten luettu AINAKIN seuraavia kirjoja:
paul auster: sattumuksia brooklynissa
david nicholls: one day
tove jansson: muumi-kirjat
piiat (huippusuosittu! aiheutti itkua ja riippuvuutta)
kjell westö:lang (tuhoutui rankkasateessa, jäi siis pahasti kesken, jostain naisesta siinä oli kyse ja pakkomielteestä kai)
henning mankell: eldens hemlighet
eva wahlströmin elämäkerta
paulo coelho: alkemisti
on niin paljon kerrottavaa ja niin vähän sanoja kaiken kuvaamiseen. on niin paljon muistoja, hetkiä, ihmisiä ja paikkoja. niin paljon. me ollaan saatu kokea tämä kaikki.
kiitos.
-maija
mombasa oli hektinen kaupunki, nairobista puhumattakaan. elämä masenossa on ollut niin ihanan rauhallista. mutta mombasassa rannat oli ihania ja aallot suuria ja meri turkoosi ja hiekka valkeaa, ja kyllä, oli kuumaa ja kosteaa. uitiin ja osa meistä muuttui punaiseksi. ninni kasvatti pitkät letit ja maria löysi kamelista kaverin, kaisuli muuttui merenneidoksi ja siitä ravuksi ja mä leikin avaraluontotutkimusretkeilijää snorklatessa. apinat varastivat meidän ruoan mökeistä. jouduttiin erinäisistä syistä vaihtaa majapaikkaa. ekassa paikassa oli lattia hiekkaa ja sängyt hajos alta, tokassa paikassa nukuttiin puumajoissa, ja vikaks mökeissä. seuraavassa kuvakollaasia reissultamme:
läksiäiset
embassyn bailut. hyvää itsenäisyyspäivää! terkkuja myös eritrean presidentille ;)
aarteet
kake ja make aalloissa
-
kuutamo tiwi-beachilla
delfiinejä!
tällä reissulla ollaan muuten luettu AINAKIN seuraavia kirjoja:
paul auster: sattumuksia brooklynissa
david nicholls: one day
tove jansson: muumi-kirjat
piiat (huippusuosittu! aiheutti itkua ja riippuvuutta)
kjell westö:lang (tuhoutui rankkasateessa, jäi siis pahasti kesken, jostain naisesta siinä oli kyse ja pakkomielteestä kai)
henning mankell: eldens hemlighet
eva wahlströmin elämäkerta
paulo coelho: alkemisti
on niin paljon kerrottavaa ja niin vähän sanoja kaiken kuvaamiseen. on niin paljon muistoja, hetkiä, ihmisiä ja paikkoja. niin paljon. me ollaan saatu kokea tämä kaikki.
kiitos.
-maija
aino, wäinö ja jalkapallo
tänään veimme aino ja wäinö-vuohet korandoon. kyläläiset saivat myös vaatteita, kenkiä ja muuta tarpeellista. ja lapset saivat jalkapallon (opettajatar tosin yritti omia sen itselleen...). suuri kiitos siis kaikille lahjoittajille! teitä ajatellaan ja kiitellään korandossa paljon. ihana ystävämme, vuohiasiantuntija-james on lupautunut auttamaan ja opastamaan kyläläisiä ainon ja wäinön hoidossa. aino tosissaan saa vuohivauvan helmikuussa! elämme jännittäviä aikoja. toivotaan, että auski ja wäiski sopeutuvat hyvin uuteen asuinympäristöönsä. kyseessähän on dairy goat, laji, joka tuottaa maitoa jopa litran päivässä. tällä seudulla paikoin jopa lehmää tuottavampi.
tultiin vuohien kaa paikalle
ja sitten ne vuohet luovutettiin! pienempi on wäinö ja isompi on aino
aino poseeraa
ja jalkapallokin luovutettiin. allekirjoittanut ei oo ikinä ollut näin innoissaan jaliksesta!
faith-tyttönen. tää me mielellään napattais mukanamme suomeen!
huomenna vielä lahjoitetaan toinen jalkapallo ja lautapelejä vision &passion-orpokotiin. vielä kerran ero kamano eli iso kiitos teille lahjoittajille!
t. maija
tultiin vuohien kaa paikalle
ja sitten ne vuohet luovutettiin! pienempi on wäinö ja isompi on aino
aino poseeraa
ja jalkapallokin luovutettiin. allekirjoittanut ei oo ikinä ollut näin innoissaan jaliksesta!
faith-tyttönen. tää me mielellään napattais mukanamme suomeen!
huomenna vielä lahjoitetaan toinen jalkapallo ja lautapelejä vision &passion-orpokotiin. vielä kerran ero kamano eli iso kiitos teille lahjoittajille!
t. maija
tiistai 13. joulukuuta 2011
Ollaanpas Mombasassa! Te ette!
Kake ja Make biitsillä. Olemme kuvanneet dokumenttia. Pikkusisarukset voivat päätellä, ketkä dokumentissa näyttelee. Kokoillan elokuva on tulossa keväällä. Make sanoisi että ”hittiainesta”. Valitettavasti nettiyhteys on niin huono, ettei voida ladata dokumenttia tänne. :/ Mutta siis tosiaan, ollaan Mombasassa. Täällä on kuumaa ja kosteaa. Uskokaa pois, mutta laulu kertoo totuuden.
Suurlähetystön bileet 6.12. oli loistavan hienot! Luultiin kyllä, että tarjolla olisi illallinen, mutta löydettiin pelkkiä snackseja. Karjalanpiirakoitakin oli tarjolla, mutta valitettavasti Maken huomio meni Ron Weasleyn jahtaamiseen punaviinilasi kädessä. Jäi siis piirakat maistamatta. Mutta kaakkua oli ja soli hyvvää! Kake maisto. Saatiin myös useita kavereita. Mm. Eritrean presidentti, joka pussaili suulle ja puristeli pyllystä. Myös eräs suurlähettiläs pissasi housuunsa. Osataan sitä täälläkin juhlia, niinku Suomessa! Oltiin muuten aika glamourprinsessojen näkösiä. Tulette olemaan hyvin kateellisia, kun näette kuvat. Voin vaan sanoa. Oli siis hyvin hyvät bileet! Esiinnyttiinkin siellä, by the way. Laulettiin kaksi suomalaista perinteistä laulua. Se oli hauskaa. Siellä oli open stage. Siksi. Yleisö tykkäs. Ja me myös.
Mombasaan tultiin yöjunalla. Odotuksina oli: ykkösluokka, miehet valkoisissa hansikkaissa tarjoilemassa viiniä hytteihin. Totuus: Kuuskytluvun henkinen ykkösluokka. Tupakansavua ja erittäin romanttinen ravintolavaunu. Ei miehiä valkoisissa hansikkaissa. Ei ilmaista viintä. Ravintolassa kyllä tilattiin kaljat. Lopulta niistä tuli lasku. Ninni ja Make osti ehkä kalleimman vesipullon IKINÄ: 200 shillinkiä litrasta. Huh huh! (Selvennykseksi: kaupasta sen saa 40 shillingillä.) Make jätti palan sormestaan yöjunaan. Hän on siis ikuisesti osa Afrikkaa!
Mombasaan saavuttiin aamulla hyvin hyvin pomppuisen matkan jälkeen. Mentiin hienolle hostellille, Beach Afrikalle. Ranta oli kyllä aika kökkö. Samoin majoitustilat: hiekkaa lattialla ja sängyt hajos alle. Ranta oli täynnä kiveä ja puita. Vaihdettiin seuraavana päivänä Stiltsille Diani Beachille. Siellä nukuttiin puumajassa. Se oli tosi hienoa ja romanttista. Allekirjoittanut nukkui puumajan terassilla ja heräsi aamulla auringonnousuun silmissään. I-H-A-N-A-A! Make ja Ninni viettivät romanttista honey moonia mökin sisällä. Siellä ranta oli myös mieletön! Merta jatkui pitkälle, niin ettei näkyny muuta ku merta. Eräs hirmu huono puoli siinä kyllä oli. Kun se oli tosi biletysmesta. Ja sitten siellä näkyi niitä vanhoja valkosia naisia nuorten paikallisten miesten kanssa ja vanhoja valkosia miehiä nuorten paikallisten naisten kanssa. Todella surullinen näky. Kaikista surullisin oli se, kun oli kaksi vanhaa valkoista miestä ja heillä oli mukanaan kaksi länsimaalaista nuorta tyttöä. Kauheaa.
Nyt ollaan Tiwi Beachilla. Twiga Lodgessa. Asutaan mökissä. Neljän hengen mökeissä. Ystävämme Ali liittyy seuraamme kahdeksi seuraavaksi yöksi, koska minun, Maken ja Ninnin huoneessa on yksi ylimääräinen sänky. Hän esitti (omasta mielestään) oudon pyynnön, jos meitä vaan ei häiritse. Että saisiko hän kumartaa mekkaan viidesti päivässä. Sanottiin, että totta kai, eikä aiottu häiriintyä. Mutta oli vähän yllättävä pyyntö kyllä... Mutta siis takasin meidän huippuhienoon rantaamme. Mökki sijaitsee siis ihan rannan vieressä (edellisessä paikassa piti kävellä viis minuuttia rannalle). Täällä ei ole kapakoita tai pubeja lähettyvillä. Rauhallista ja ihanaa. Eilen käytiin snorklaamassa. SE OLI IHAN HUIPPUSIKASIISTIÄ!!!! Nähtiin hirmu paljon hienoja kaloja, joita näkee Suomessa akvaarioissa. Ja koralleja ja vaikka mitä! Hengailtiin keski-ikäisen turistiryhmän kanssa. He olivat saksalaisia ja ranskalaisia. Erittäin loistavaa seuraa! :D Maija sai hirveän hepulin yhestä ärsyttävästä, maailman ärsyttävimmästä ranskalaisesta turistimiehestä. Hän joutuin kuuntelemaan klassista musiikkia kasettisoittimesta rauhoittuakseen, koska hänen vaimonsa nolasi itsensä hulluttelemalla veneessä. Heidän kanssaan tehtiin myös eksoottinen kylävierailu. Siis herranjumala! Me ollaan vierailtu kylissä koko reissu ja sitten jotkut hel***in turistit maksaa siitä, että ne menee kylään ja on niin hyviä rikkaita länsimaalaisia, kun antavat lapsille karkkia. Kamalaa. Ihmiset siellä näytti siltä, että tulkaahan nyt pihalle näyttäytymän, miten Afrikassa eletään, kun turistit tulee katsomaan. Oijoi....
Eilisilta vietettiin nuotionääressä laulelemassa. Ihana tunnelma. Pimeä meri, kuunsilta, nuotio, savu, ihmiset. Rakkaus! Ei uskois, että joulu on jo ens viikolla. Ei sitä täällä usko. Ei sitten yhtään. Nyt on kesä eikä joulu!
Ei kai tähän muuta mahu. Tai mahtuu, muttei ole muuta tapahtunu. Tai on, mutta eikhän tässä ole jo tarpheksi tekstiä.
Heippa! TJ 5.
-Kaisuli
Suurlähetystön bileet 6.12. oli loistavan hienot! Luultiin kyllä, että tarjolla olisi illallinen, mutta löydettiin pelkkiä snackseja. Karjalanpiirakoitakin oli tarjolla, mutta valitettavasti Maken huomio meni Ron Weasleyn jahtaamiseen punaviinilasi kädessä. Jäi siis piirakat maistamatta. Mutta kaakkua oli ja soli hyvvää! Kake maisto. Saatiin myös useita kavereita. Mm. Eritrean presidentti, joka pussaili suulle ja puristeli pyllystä. Myös eräs suurlähettiläs pissasi housuunsa. Osataan sitä täälläkin juhlia, niinku Suomessa! Oltiin muuten aika glamourprinsessojen näkösiä. Tulette olemaan hyvin kateellisia, kun näette kuvat. Voin vaan sanoa. Oli siis hyvin hyvät bileet! Esiinnyttiinkin siellä, by the way. Laulettiin kaksi suomalaista perinteistä laulua. Se oli hauskaa. Siellä oli open stage. Siksi. Yleisö tykkäs. Ja me myös.
Mombasaan tultiin yöjunalla. Odotuksina oli: ykkösluokka, miehet valkoisissa hansikkaissa tarjoilemassa viiniä hytteihin. Totuus: Kuuskytluvun henkinen ykkösluokka. Tupakansavua ja erittäin romanttinen ravintolavaunu. Ei miehiä valkoisissa hansikkaissa. Ei ilmaista viintä. Ravintolassa kyllä tilattiin kaljat. Lopulta niistä tuli lasku. Ninni ja Make osti ehkä kalleimman vesipullon IKINÄ: 200 shillinkiä litrasta. Huh huh! (Selvennykseksi: kaupasta sen saa 40 shillingillä.) Make jätti palan sormestaan yöjunaan. Hän on siis ikuisesti osa Afrikkaa!
Mombasaan saavuttiin aamulla hyvin hyvin pomppuisen matkan jälkeen. Mentiin hienolle hostellille, Beach Afrikalle. Ranta oli kyllä aika kökkö. Samoin majoitustilat: hiekkaa lattialla ja sängyt hajos alle. Ranta oli täynnä kiveä ja puita. Vaihdettiin seuraavana päivänä Stiltsille Diani Beachille. Siellä nukuttiin puumajassa. Se oli tosi hienoa ja romanttista. Allekirjoittanut nukkui puumajan terassilla ja heräsi aamulla auringonnousuun silmissään. I-H-A-N-A-A! Make ja Ninni viettivät romanttista honey moonia mökin sisällä. Siellä ranta oli myös mieletön! Merta jatkui pitkälle, niin ettei näkyny muuta ku merta. Eräs hirmu huono puoli siinä kyllä oli. Kun se oli tosi biletysmesta. Ja sitten siellä näkyi niitä vanhoja valkosia naisia nuorten paikallisten miesten kanssa ja vanhoja valkosia miehiä nuorten paikallisten naisten kanssa. Todella surullinen näky. Kaikista surullisin oli se, kun oli kaksi vanhaa valkoista miestä ja heillä oli mukanaan kaksi länsimaalaista nuorta tyttöä. Kauheaa.
Nyt ollaan Tiwi Beachilla. Twiga Lodgessa. Asutaan mökissä. Neljän hengen mökeissä. Ystävämme Ali liittyy seuraamme kahdeksi seuraavaksi yöksi, koska minun, Maken ja Ninnin huoneessa on yksi ylimääräinen sänky. Hän esitti (omasta mielestään) oudon pyynnön, jos meitä vaan ei häiritse. Että saisiko hän kumartaa mekkaan viidesti päivässä. Sanottiin, että totta kai, eikä aiottu häiriintyä. Mutta oli vähän yllättävä pyyntö kyllä... Mutta siis takasin meidän huippuhienoon rantaamme. Mökki sijaitsee siis ihan rannan vieressä (edellisessä paikassa piti kävellä viis minuuttia rannalle). Täällä ei ole kapakoita tai pubeja lähettyvillä. Rauhallista ja ihanaa. Eilen käytiin snorklaamassa. SE OLI IHAN HUIPPUSIKASIISTIÄ!!!! Nähtiin hirmu paljon hienoja kaloja, joita näkee Suomessa akvaarioissa. Ja koralleja ja vaikka mitä! Hengailtiin keski-ikäisen turistiryhmän kanssa. He olivat saksalaisia ja ranskalaisia. Erittäin loistavaa seuraa! :D Maija sai hirveän hepulin yhestä ärsyttävästä, maailman ärsyttävimmästä ranskalaisesta turistimiehestä. Hän joutuin kuuntelemaan klassista musiikkia kasettisoittimesta rauhoittuakseen, koska hänen vaimonsa nolasi itsensä hulluttelemalla veneessä. Heidän kanssaan tehtiin myös eksoottinen kylävierailu. Siis herranjumala! Me ollaan vierailtu kylissä koko reissu ja sitten jotkut hel***in turistit maksaa siitä, että ne menee kylään ja on niin hyviä rikkaita länsimaalaisia, kun antavat lapsille karkkia. Kamalaa. Ihmiset siellä näytti siltä, että tulkaahan nyt pihalle näyttäytymän, miten Afrikassa eletään, kun turistit tulee katsomaan. Oijoi....
Eilisilta vietettiin nuotionääressä laulelemassa. Ihana tunnelma. Pimeä meri, kuunsilta, nuotio, savu, ihmiset. Rakkaus! Ei uskois, että joulu on jo ens viikolla. Ei sitä täällä usko. Ei sitten yhtään. Nyt on kesä eikä joulu!
Ei kai tähän muuta mahu. Tai mahtuu, muttei ole muuta tapahtunu. Tai on, mutta eikhän tässä ole jo tarpheksi tekstiä.
Heippa! TJ 5.
-Kaisuli
tiistai 6. joulukuuta 2011
kuvia
nairobi on hektinen ja meluisa. meilla on jo nyt ikava masenoa, tuota rauhallista lintukotoamme.
tallainen oli meidan tori!
tallaista kuvispajaa pidettiin korandon kylajuhlassa. kiitos kynalahjoituksista!
lopputulos
meidan ompelimo! pamela ja philip. ollaan tyollistetty koko ompelimo hurjalla tilausmaarallamme.
tallainen oli meidan tori!
tallaista kuvispajaa pidettiin korandon kylajuhlassa. kiitos kynalahjoituksista!
lopputulos
meidan ompelimo! pamela ja philip. ollaan tyollistetty koko ompelimo hurjalla tilausmaarallamme.
maanantai 5. joulukuuta 2011
maijan kuulumiset
jatimme jaahyvaiset masenolle. pakkasin kiireella ja itkin taysilla. asunnosta 65 on tullut koti, ja ei ole oikein jattaa kotiaan. eika ystavia, joista on tullut toinen perhe. kaksi kuukautta ja kaksi viikkoa on hurjan lyhyt aika, miten vahan siina ehtiikaan. ja toisaalta miten paljon! miten paljon olen oppinut ja kasvanut. ja miten onnellinen olen ollut. ma olen ollut niin onnellinen taalla, onnellinen ja vapaa. nauranut ja laulanut ja tanssinut. en edes tiennyt, etta niin onnellinen voi olla. olen nukkunut hyvin ja nahnyt kauniita unia. ehka syyna on ollut myos kirsikan lahjoittama onnenriipus, joka roikkui sangyn ylapuolella, ja karkoitti pahat unet. tai ikkunan takana kilkattavat sammakot, joiden ihmeellinen aani on suosikkiaaneni taalla.
viimeinen viikko oli superkiireinen ja seka uni etta ruoka jaivat vahaisiksi. ja se on ollut ainoa viikko taalla, kun olen tuntenut stressia. kun pitaisi ehtia kahteen paikkaan saman paivan aikana. stressi ei sovi tanne, ei sovi mulle. enaa. ja se stressittomyys taalla on ollut ihanaa.
sunnutaina ennen masenosta lahtoa kaytiin kakamegan sademetsassa, mina, kaisuli, james ja giovanna. loysimme sisaiset tarzanimme kiipeillessamme liaaneissa!se vihreys, korkeat puut, raikas ja kostea ilma, onnelliset, hyppivat apinat - reissu oli vallan ihana. mulla soi kylla koko ajan paassa ismo alangon ekstaasiin. siina kun lauletaan sademetsasta (ehka vahan eri merkityksessa toki...!).
me olemme nairobissa, viihtyisassa hostellissa. mukanamme on suomalaisia sairaanhoitaja- ja restonomiopiskelijoita seka saksalaisvahvistus christina. huomenna puetaan juhlamekot ja korkokengat ja juhlistetaan itsenaisyytta suurlahetystossa. henkilokohtaisesti olen pettynyt, jos tarjolla ei ole karjalanpiirakoita.
matka nairobiin oli aika kamala. taalla ollaan, kaikki kunnossa ja ehjina, ei hataa, mutta ajettiin kolari matkalla. yksityismatatuumme tormasi takaapain toinen auto, kun se ei huomannut tiella olevaa hidastetta. tormaysaani oli kamala, ja tormayksen voima. osa meista kolautti paansa, mutta kukaan ei pahasti. itselleni ei kay nyt kuinkaan, saikahdin vaan paljon. toisen auton kuski puri kieleensa, mutta kovin pahasti ei kaynyt hanellekaan. suuri onni onnettomuudessa siis. saikahdin kylla kunnolla, mutta onneksi ollaan keskenaan purettu tapahtunutta paljon. liikennehan taalla on kaoottista, ja tiet huonoja. odoteltiin keskella kenialaista maaseutua toista autoa, ja muutaman tunnin jalkeen paastiin jatkamaan matkaa. nyt on jo ihan rauhallinen olo.
edessa on siis juhlat nairobissa ja rantaloma mombasassa. luvataan olla varovaisia, mutta samalla nauttia naista viikoista. ja mombasan auringosta! nairobissa on nimittain viileaa... kaisuli on ostanut uuden matkalaukun, kun tuliaiset ei enaa mahtuneet rinkkaan! ma yritan mahduttaa. paljon, paljon rakkaita terveisia kaikille! ja erityisesti synttarisankari-helille - mun puhelin ei lahettanyt viesteja vaikka yritin!
halauksia!
<3: liina-maija
viimeinen viikko oli superkiireinen ja seka uni etta ruoka jaivat vahaisiksi. ja se on ollut ainoa viikko taalla, kun olen tuntenut stressia. kun pitaisi ehtia kahteen paikkaan saman paivan aikana. stressi ei sovi tanne, ei sovi mulle. enaa. ja se stressittomyys taalla on ollut ihanaa.
sunnutaina ennen masenosta lahtoa kaytiin kakamegan sademetsassa, mina, kaisuli, james ja giovanna. loysimme sisaiset tarzanimme kiipeillessamme liaaneissa!se vihreys, korkeat puut, raikas ja kostea ilma, onnelliset, hyppivat apinat - reissu oli vallan ihana. mulla soi kylla koko ajan paassa ismo alangon ekstaasiin. siina kun lauletaan sademetsasta (ehka vahan eri merkityksessa toki...!).
me olemme nairobissa, viihtyisassa hostellissa. mukanamme on suomalaisia sairaanhoitaja- ja restonomiopiskelijoita seka saksalaisvahvistus christina. huomenna puetaan juhlamekot ja korkokengat ja juhlistetaan itsenaisyytta suurlahetystossa. henkilokohtaisesti olen pettynyt, jos tarjolla ei ole karjalanpiirakoita.
matka nairobiin oli aika kamala. taalla ollaan, kaikki kunnossa ja ehjina, ei hataa, mutta ajettiin kolari matkalla. yksityismatatuumme tormasi takaapain toinen auto, kun se ei huomannut tiella olevaa hidastetta. tormaysaani oli kamala, ja tormayksen voima. osa meista kolautti paansa, mutta kukaan ei pahasti. itselleni ei kay nyt kuinkaan, saikahdin vaan paljon. toisen auton kuski puri kieleensa, mutta kovin pahasti ei kaynyt hanellekaan. suuri onni onnettomuudessa siis. saikahdin kylla kunnolla, mutta onneksi ollaan keskenaan purettu tapahtunutta paljon. liikennehan taalla on kaoottista, ja tiet huonoja. odoteltiin keskella kenialaista maaseutua toista autoa, ja muutaman tunnin jalkeen paastiin jatkamaan matkaa. nyt on jo ihan rauhallinen olo.
edessa on siis juhlat nairobissa ja rantaloma mombasassa. luvataan olla varovaisia, mutta samalla nauttia naista viikoista. ja mombasan auringosta! nairobissa on nimittain viileaa... kaisuli on ostanut uuden matkalaukun, kun tuliaiset ei enaa mahtuneet rinkkaan! ma yritan mahduttaa. paljon, paljon rakkaita terveisia kaikille! ja erityisesti synttarisankari-helille - mun puhelin ei lahettanyt viesteja vaikka yritin!
halauksia!
<3: liina-maija
sunnuntai 4. joulukuuta 2011
Emmä ole päässy nethin kahteen viikkoon!
ANTEEKSI, KUN EMME OLE PÄIVITTÄNEET BLOGIA!! Ei olla siis päästy nettiin kahteen viikkoon. Siinä syy.
Surullinen on tunnelma. Itketty on koko päivä. Tänään muutimme pois Masenosta. Huomenna seikkailu jatkuu kohti Nairobia Suurlähetystön itsenäisyyspäiväjuhliin ja siitä sitten Mombasaan lomalle. Työharjoittelu on siis tehty! WOHOO! Hirveä ikävä tulee ja tuli jo Masenoon. Koti jäi. *sniif* Hirveää tämmönen hyvästely. Ihmiset jäi kans. Mutta onneksi tänne pääsee takasin!
Lahjoitusasiaa: Kiitos paljon niille kaikille, jotka ovat rahasummia meidän kohteellemme, Korandon kylälle, lahjoittaneet. Näillä rahoilla saamme kyläläisille hankittua hyvin maitoa tuottavan vuohen ja hänelle myös poikaystävän. Suurkiitos siis kaikille lahjoittajille!
Viikko on menny kiireisesti. Keskimäärin neljän tunnin yöunilla (siis yössä) on tämä viikko aherrettu eteenpäin. Perjantaina oli viiminen työpaja Saurissa. Se oli siis myös kaikkien aikojen viiminen työpaja. Forumia naisen asemasta ja alkoholismista. Ihanaa on ollut!! Ei voi muuta sanoa. Seuraavana tiedossa loma. JA NE ITSENÄISYYSPÄIVÄJUHLAT!!!! Ai että, me muuten ollaan nätteinä siellä! Aahh!! Meille on tehty niin hienot puvut sinne, että te kaikki suomalaiset pyörrytte kateudesta, ku näette ne. Ja hintakin vain 3.90 euroa!!!! Oijoi.. onpa kiva leuhkia täällä. :)
Eilen matkalla Kisumusta Masenoon bongailtiin huippuhauskoja matatujen nimiä. Tässä muutamia: Martina (eehhehee!), Jemma, Morning Glory (aaahhaaahhahaaa!!!) ja aina niin ihana Gospel Brothers. Tänään vastaan tuli myös Anita (Hirvonen). Haaskaa! Eräs henkilökohtainen suosikkini on myös Shaggy. Itse matkasimme God's Victoryssa bongaillessamme. Maijan henkilökohtainen suosikki on Prince. Ja tuktukesita Flying Dutch.
Perjantaina vietimme läksiäisbileitä. Ruuan ja juoman aliarvioimme onneksi vain vähän.. ööh.. tai siis aika paljon. Juhlat alko seittemältä ja ensmäisen kerran ruokapöytä oli tyhjä puoli yheksältä. Limpparia oli tarjolla kuusi litraa. Ne loppuivat yheksältä. Ei me tajuttu, että kenialaiset nuoret syö ja juo niin paljon. Muuten oli tunnelma katossa ja viikset vinossa. Oli tosi ihanaa! Tansittiin paljon Ukkosmaineen ja Raappanan tahdissa. Meidän kaverit on tosi loistavia! Ikävä tuli niitäki. *sniif*
Nyt mie lopetan. Kohta me tulhan takasin. Heippa! Näemä kohta! Terhveisiä täältä sinne!
-Kaisuli
Perässä vielä blogiteksti päivältä 22.11.2011:
"Saima tänhän kirjeitä!!!! JEE JEE!! Kiitos, äiti Juntunen, äiti Korteniemi-Poikela, Jonna, Heli ja Kirsikka, äiti Markkanen ja Ukko.
Huomenna aiomme viettää turismi-päivän Kisumussa. Mennään kattomaan hippoja ja KisumuMuseoon. Siellä on kuulema kans hirmuna kaikkia kivoja elukoita.
"Aika loppuu kesken ja me jäädään tänne." sanoo Maimi ja minä äännähdän muöntyvästi. Olemme olleet huolissamme siitä jo pitkään, kun tuntuu, ettemme ole kokoeneet mitään. Alle kuukausi Keniaa. Kamalaa. "Me jäädään tänne." vastaan ja ryyppään kahvistani. Yliopiston bussi pyyhältää ohitsemme sateisessa Masenossa. Pian aiomme lähteä sateeseen. Kohteenamme on Post Of Ice. Lähetämme kirjeitä Suomeen. Salama välähtää ja minä säpsähdän todellisuuteen. Maimi on hiljaa vieressäni ja Maija lukee Kokkola-lehden tekstaripalstaa ääneen. Minua naurattaa. Pidättelen nauruani ja yritän keskittyä kirjoittamiseen. Se on hankalaa.
Eilinen oli hieno päivä. Koimme seikkailun! Minä ja Maija. Kaksin. Seikkailukaksoset. Viikkoja, kuukausia sitten, tapasimme Helenin. Helen on nainen. Kenialainen nainen. Helen on orpokotikoulun johtajatar. Hän perusti Vision&Passion -nimisen orpokodin vuonna 1998 noin 20 Kenian orvolle. Tänä päivänä orpokoti on kasvanut kouluksi, joka tarjoaa joka päivä yhden lämpimän ruuan kaikille oppilailleen. Kaikki eivät ole orpoja, mutta kaikki, pienimmätkin, puhuvat hyvin sujuvaa englantia. Kouluja on esikoulusta lukioon. Helen on supernainen. Seikkailuun siis. Olimme kadottaneet Helenin puhelinnumeron. Päätimme silti löytää perille. Saavuimme Kisumuun kello 10.27 ja hyppäsimme TukTukiin. Kuski ei tiennyt takalleen VisPan sijaintia, mutta päätimme silti lähteä etsimään sitä hänen kanssaan. Ajoimme ympäri Kisumun Milimanin aluetta. Tuloksetta. Kunnes tapasimme miehen, joka tiesi paikan ja tunsi Helenin. Onnen kipinä syttyi sydämiimme. Hän selitti paikan olevan kahdentoista kilometrin päässä sen hetkisestä olinpaikastamme ja aioimme silti yrittää. TukTuk ajoi bensa-asemalle. Alkuperäinen kokoonpanomme pieneni puolella, koska kaksi seikkailijaamme joutui töihin. Ninni ja Maimi. He jäivät Kisumuun. Seikkailumme jatkui siis parina. Tai kolmikkona. Jos laskemme kuskinkin mukaan. Tankattuamme uljaan orimme, olimme valmiita matkaan. Lähdimme. Tie oli pitkä, tuulinen ja möykkyinen. Matkalla näimme yhden valkoisen miehen ajavan TukTukia ja yhden tukin tienpäällä poikittain. Kuuden tai kahdeksan kilometrin päästä vastaamme ajoi auto. Etupenkillä istui tutunnäköinen nainen. SE OLI HELEN! "Me löysimme hänet!" huudahdimme Maijan kanssa yhteen ääneen. Helen pyysi meitä nousemaan autoonsa ja saavuimme VisPaan. Paikka oli valtavan hieno! Värikkäitä liukumäkiä ja keinuja, jopa kiipeilytelineitä. iloisia lapsia juoksi meitä vastaan ja tunsimme itsemme hyvin onnellisiksi. Mukanamme meillä oli lastenvaatteita, erään pikkuneidin, Mikaelan, kaksi nallea ja Maijan tekemiä pehmopöllöjä. Jennifer, Riina, Suvi ja Sini saivat oivan kodin onnellisten orpolasten keskuudessa. Laura jäi vielä kotiin. Häntä vielä tarvitsemme. Hän on PowerOwl. Älkää huoliko, kyllä hänellekin hieno koti vielä löydetään. Orpokotikoulussa oli eräs tyttö. Hän nukkui. Otin Mikaelan vanhan nallen ja nostin tytön käsivartta. Hyvin hitaast ja varoen. En hengittänyt. Sydämeni pamppaili. "Entä jos hän herää?" ajattelin. Asetin nallen varovaisesti tytön käsivarren alle ja astuin syrjään. Tehtävä suoritettu.
Helen näytti meille paikkoja. Huoneita oli paljon ja jokaisella orpolapsella oli paikka, missä nukkua. Astuimme luokkahuoneeseen. Se oli täynnä pieniä vaaleanpunapukuisia tyttöjä ja poikia. Kaikki juoksivat luoksemme tervehtimään meitä. Annoimme jokaiselle pehmeän, värikkään eläintarran ja he olivat niistä erittäin innoissaan. Lauloimme heidän kanssan Tsum Tsum Sammakkoa ja Aa-Ram-Sam-Saata. Lapset oppivat laululeikit heti. He ovat hyvin viisaita ja taitavia lapsia. Me opimme heiltä myös uuden laululeikin: Makin Melody In My Heart. Se oli upeaa.
Viimein tuli aika lähdön. Meillä oli vielä paljon tehtävää Kisumussa. Hyvästelimme jokaisen. "Tänne meidän on pakko palata." Sanoin Maijalle ja nyökkäsi myöntyvästi. Helen antoi meille kyydin takaisin Kisumuun ja seikkailumme oli ohi.
Ei muuta.
-Kaisuli"
Surullinen on tunnelma. Itketty on koko päivä. Tänään muutimme pois Masenosta. Huomenna seikkailu jatkuu kohti Nairobia Suurlähetystön itsenäisyyspäiväjuhliin ja siitä sitten Mombasaan lomalle. Työharjoittelu on siis tehty! WOHOO! Hirveä ikävä tulee ja tuli jo Masenoon. Koti jäi. *sniif* Hirveää tämmönen hyvästely. Ihmiset jäi kans. Mutta onneksi tänne pääsee takasin!
Lahjoitusasiaa: Kiitos paljon niille kaikille, jotka ovat rahasummia meidän kohteellemme, Korandon kylälle, lahjoittaneet. Näillä rahoilla saamme kyläläisille hankittua hyvin maitoa tuottavan vuohen ja hänelle myös poikaystävän. Suurkiitos siis kaikille lahjoittajille!
Viikko on menny kiireisesti. Keskimäärin neljän tunnin yöunilla (siis yössä) on tämä viikko aherrettu eteenpäin. Perjantaina oli viiminen työpaja Saurissa. Se oli siis myös kaikkien aikojen viiminen työpaja. Forumia naisen asemasta ja alkoholismista. Ihanaa on ollut!! Ei voi muuta sanoa. Seuraavana tiedossa loma. JA NE ITSENÄISYYSPÄIVÄJUHLAT!!!! Ai että, me muuten ollaan nätteinä siellä! Aahh!! Meille on tehty niin hienot puvut sinne, että te kaikki suomalaiset pyörrytte kateudesta, ku näette ne. Ja hintakin vain 3.90 euroa!!!! Oijoi.. onpa kiva leuhkia täällä. :)
Eilen matkalla Kisumusta Masenoon bongailtiin huippuhauskoja matatujen nimiä. Tässä muutamia: Martina (eehhehee!), Jemma, Morning Glory (aaahhaaahhahaaa!!!) ja aina niin ihana Gospel Brothers. Tänään vastaan tuli myös Anita (Hirvonen). Haaskaa! Eräs henkilökohtainen suosikkini on myös Shaggy. Itse matkasimme God's Victoryssa bongaillessamme. Maijan henkilökohtainen suosikki on Prince. Ja tuktukesita Flying Dutch.
Perjantaina vietimme läksiäisbileitä. Ruuan ja juoman aliarvioimme onneksi vain vähän.. ööh.. tai siis aika paljon. Juhlat alko seittemältä ja ensmäisen kerran ruokapöytä oli tyhjä puoli yheksältä. Limpparia oli tarjolla kuusi litraa. Ne loppuivat yheksältä. Ei me tajuttu, että kenialaiset nuoret syö ja juo niin paljon. Muuten oli tunnelma katossa ja viikset vinossa. Oli tosi ihanaa! Tansittiin paljon Ukkosmaineen ja Raappanan tahdissa. Meidän kaverit on tosi loistavia! Ikävä tuli niitäki. *sniif*
Nyt mie lopetan. Kohta me tulhan takasin. Heippa! Näemä kohta! Terhveisiä täältä sinne!
-Kaisuli
Perässä vielä blogiteksti päivältä 22.11.2011:
"Saima tänhän kirjeitä!!!! JEE JEE!! Kiitos, äiti Juntunen, äiti Korteniemi-Poikela, Jonna, Heli ja Kirsikka, äiti Markkanen ja Ukko.
Huomenna aiomme viettää turismi-päivän Kisumussa. Mennään kattomaan hippoja ja KisumuMuseoon. Siellä on kuulema kans hirmuna kaikkia kivoja elukoita.
"Aika loppuu kesken ja me jäädään tänne." sanoo Maimi ja minä äännähdän muöntyvästi. Olemme olleet huolissamme siitä jo pitkään, kun tuntuu, ettemme ole kokoeneet mitään. Alle kuukausi Keniaa. Kamalaa. "Me jäädään tänne." vastaan ja ryyppään kahvistani. Yliopiston bussi pyyhältää ohitsemme sateisessa Masenossa. Pian aiomme lähteä sateeseen. Kohteenamme on Post Of Ice. Lähetämme kirjeitä Suomeen. Salama välähtää ja minä säpsähdän todellisuuteen. Maimi on hiljaa vieressäni ja Maija lukee Kokkola-lehden tekstaripalstaa ääneen. Minua naurattaa. Pidättelen nauruani ja yritän keskittyä kirjoittamiseen. Se on hankalaa.
Eilinen oli hieno päivä. Koimme seikkailun! Minä ja Maija. Kaksin. Seikkailukaksoset. Viikkoja, kuukausia sitten, tapasimme Helenin. Helen on nainen. Kenialainen nainen. Helen on orpokotikoulun johtajatar. Hän perusti Vision&Passion -nimisen orpokodin vuonna 1998 noin 20 Kenian orvolle. Tänä päivänä orpokoti on kasvanut kouluksi, joka tarjoaa joka päivä yhden lämpimän ruuan kaikille oppilailleen. Kaikki eivät ole orpoja, mutta kaikki, pienimmätkin, puhuvat hyvin sujuvaa englantia. Kouluja on esikoulusta lukioon. Helen on supernainen. Seikkailuun siis. Olimme kadottaneet Helenin puhelinnumeron. Päätimme silti löytää perille. Saavuimme Kisumuun kello 10.27 ja hyppäsimme TukTukiin. Kuski ei tiennyt takalleen VisPan sijaintia, mutta päätimme silti lähteä etsimään sitä hänen kanssaan. Ajoimme ympäri Kisumun Milimanin aluetta. Tuloksetta. Kunnes tapasimme miehen, joka tiesi paikan ja tunsi Helenin. Onnen kipinä syttyi sydämiimme. Hän selitti paikan olevan kahdentoista kilometrin päässä sen hetkisestä olinpaikastamme ja aioimme silti yrittää. TukTuk ajoi bensa-asemalle. Alkuperäinen kokoonpanomme pieneni puolella, koska kaksi seikkailijaamme joutui töihin. Ninni ja Maimi. He jäivät Kisumuun. Seikkailumme jatkui siis parina. Tai kolmikkona. Jos laskemme kuskinkin mukaan. Tankattuamme uljaan orimme, olimme valmiita matkaan. Lähdimme. Tie oli pitkä, tuulinen ja möykkyinen. Matkalla näimme yhden valkoisen miehen ajavan TukTukia ja yhden tukin tienpäällä poikittain. Kuuden tai kahdeksan kilometrin päästä vastaamme ajoi auto. Etupenkillä istui tutunnäköinen nainen. SE OLI HELEN! "Me löysimme hänet!" huudahdimme Maijan kanssa yhteen ääneen. Helen pyysi meitä nousemaan autoonsa ja saavuimme VisPaan. Paikka oli valtavan hieno! Värikkäitä liukumäkiä ja keinuja, jopa kiipeilytelineitä. iloisia lapsia juoksi meitä vastaan ja tunsimme itsemme hyvin onnellisiksi. Mukanamme meillä oli lastenvaatteita, erään pikkuneidin, Mikaelan, kaksi nallea ja Maijan tekemiä pehmopöllöjä. Jennifer, Riina, Suvi ja Sini saivat oivan kodin onnellisten orpolasten keskuudessa. Laura jäi vielä kotiin. Häntä vielä tarvitsemme. Hän on PowerOwl. Älkää huoliko, kyllä hänellekin hieno koti vielä löydetään. Orpokotikoulussa oli eräs tyttö. Hän nukkui. Otin Mikaelan vanhan nallen ja nostin tytön käsivartta. Hyvin hitaast ja varoen. En hengittänyt. Sydämeni pamppaili. "Entä jos hän herää?" ajattelin. Asetin nallen varovaisesti tytön käsivarren alle ja astuin syrjään. Tehtävä suoritettu.
Helen näytti meille paikkoja. Huoneita oli paljon ja jokaisella orpolapsella oli paikka, missä nukkua. Astuimme luokkahuoneeseen. Se oli täynnä pieniä vaaleanpunapukuisia tyttöjä ja poikia. Kaikki juoksivat luoksemme tervehtimään meitä. Annoimme jokaiselle pehmeän, värikkään eläintarran ja he olivat niistä erittäin innoissaan. Lauloimme heidän kanssan Tsum Tsum Sammakkoa ja Aa-Ram-Sam-Saata. Lapset oppivat laululeikit heti. He ovat hyvin viisaita ja taitavia lapsia. Me opimme heiltä myös uuden laululeikin: Makin Melody In My Heart. Se oli upeaa.
Viimein tuli aika lähdön. Meillä oli vielä paljon tehtävää Kisumussa. Hyvästelimme jokaisen. "Tänne meidän on pakko palata." Sanoin Maijalle ja nyökkäsi myöntyvästi. Helen antoi meille kyydin takaisin Kisumuun ja seikkailumme oli ohi.
Ei muuta.
-Kaisuli"
torstai 17. marraskuuta 2011
kutsu suurlahettilaalta ja antiikinaikaisia tauteja
hei suomi!
ma kirjoitan kans, vaikka kaisuli ehtikin ensin.
masenossa on sairasteltu talla viikolla. mulle nous kuume maanantai-iltana, ja tiistain ja keskiviikon sain juosta vessassa (luojan kiitos, en oo joutunut oksentamaan!t. neurootikko). eilen ja tanaan oon sit kaynyt masenon klinikalla, otettu testeja jos jonkinlaisia: no ei oo malariaa, no ei oo ameebaa. laakarin puheesta on lahes mahdoton ymmartaa mitaan, mutta koko henkilokunta on hyvin ystavallista. naureskelevat tosin, kun eksyn koko ajan vaariin paikkoihin, mulla ei koskaan ole tarvittavia lomakkeita mukana, enka tieda, mika on opiskelijanumeroni (hah). tanaan sitten sain tuloksia! bakteeri-infektio, tarkemmin sanottuna bacillary dysentery, loysin suomennoksen punatauti. (jos joku innostuu selvittamaan tarkemmin, niin alkoon hataantyko, mitaan veri-juttuja mulla ei onneksi ole ollut! voin ihan hyvin. mita nyt ylimaaraiset afrikka-kilot karisseet...) kyseessa on bakteeri, joka leviaa herkasti saastuneen ruoan tai juoman valityksella. suomessa kyseinen tauti ollut in joskus 1850-luvulla, mm. vankien keskuudessa yleinen. etta talleen taalla! mutta antibiootit sain, ja eikohan ne ala tepsia. tahan asti oonkin varmaan ollut lahes porukan tervein, ei mitaan oireita mistaan!
loppukevennyksena klinikalla laakari tietenkin pyysi mun sahkopostia ja facebook-nimea. ei tainnut niinkaan olla kiinnostunut terveydentilasta...
asken katsoin sahkopostia, ja siella komeili suurlahettilaan kutsu itsenaisyyspaivan juhliin nairobiin! jos saadaan suinkin sovitettua aikatauluumme, niin mehan mennaan! pikkuisen prameeta! EIKS OOKIN!
ja viela: taalla on ihanaa. taalla on ihanaa. taalla on ihanaa. ja vaikka valilla ois kipee, niin silti taalla on ihanaa. en pysty ajattelemaan, etta kuukausi enaa taalla. ajatuskin sattuu. vaikka tottakai teita siella on valilla ikava. koiraa varsinkin. hau.
ei mulla tanaan muuta! terveytta, sinne ja tanne! ja aurinkoa sinne!
ma kirjoitan kans, vaikka kaisuli ehtikin ensin.
masenossa on sairasteltu talla viikolla. mulle nous kuume maanantai-iltana, ja tiistain ja keskiviikon sain juosta vessassa (luojan kiitos, en oo joutunut oksentamaan!t. neurootikko). eilen ja tanaan oon sit kaynyt masenon klinikalla, otettu testeja jos jonkinlaisia: no ei oo malariaa, no ei oo ameebaa. laakarin puheesta on lahes mahdoton ymmartaa mitaan, mutta koko henkilokunta on hyvin ystavallista. naureskelevat tosin, kun eksyn koko ajan vaariin paikkoihin, mulla ei koskaan ole tarvittavia lomakkeita mukana, enka tieda, mika on opiskelijanumeroni (hah). tanaan sitten sain tuloksia! bakteeri-infektio, tarkemmin sanottuna bacillary dysentery, loysin suomennoksen punatauti. (jos joku innostuu selvittamaan tarkemmin, niin alkoon hataantyko, mitaan veri-juttuja mulla ei onneksi ole ollut! voin ihan hyvin. mita nyt ylimaaraiset afrikka-kilot karisseet...) kyseessa on bakteeri, joka leviaa herkasti saastuneen ruoan tai juoman valityksella. suomessa kyseinen tauti ollut in joskus 1850-luvulla, mm. vankien keskuudessa yleinen. etta talleen taalla! mutta antibiootit sain, ja eikohan ne ala tepsia. tahan asti oonkin varmaan ollut lahes porukan tervein, ei mitaan oireita mistaan!
loppukevennyksena klinikalla laakari tietenkin pyysi mun sahkopostia ja facebook-nimea. ei tainnut niinkaan olla kiinnostunut terveydentilasta...
asken katsoin sahkopostia, ja siella komeili suurlahettilaan kutsu itsenaisyyspaivan juhliin nairobiin! jos saadaan suinkin sovitettua aikatauluumme, niin mehan mennaan! pikkuisen prameeta! EIKS OOKIN!
ja viela: taalla on ihanaa. taalla on ihanaa. taalla on ihanaa. ja vaikka valilla ois kipee, niin silti taalla on ihanaa. en pysty ajattelemaan, etta kuukausi enaa taalla. ajatuskin sattuu. vaikka tottakai teita siella on valilla ikava. koiraa varsinkin. hau.
ei mulla tanaan muuta! terveytta, sinne ja tanne! ja aurinkoa sinne!
keskiviikko 16. marraskuuta 2011
Heippahei, kuulkaa, piiitkasta aikaa!
Ei siis TAASKAAN olla paasty vahaan aikaan nettiin...
Asiaan. Eilen oltiin tyttokoululla pitamassa viimista tyopajaa. Aiheena seksuaalisuus. Tytot oli niin hirmu innoissaan, ettei kukaan teini-ikanen suomalainen ole koskaan niin avoin ja mukana seksuaalisuustyopajassa, ku nama! No en voi tietaa, ku en ole Suomessa tallasta tehny, mutta silti... Talla kertaa yleisoa oli onneksi vain 50. Yleensahan niita on se 366. Seksista puhuttiin ja kondomin kaytosta. Eihan ne raukat ollu ikina ees nahny oikeaa kondomia. Itselleni on aitini opit nakojaan menny sen verran hyvin perille, etta loysin itseni viidenkymmenen teinityton edesta tyontamassa kondomia sormiini. Opetin niille, miten se toimii. :) Uskallettiin jopa laittaa kondomi kiertamaan (kattelin koko ajan ovelle, etta jos sattuu joku opettaja tulemaan, niin se ois varmaan keskeyttany koko touhun. Ei onneksi tullu). Nama tytothan siis on asunu viimiset kolme kuukautta keskenaan tuossa sisaoppilaitoksessa. Ja juttuja kuultiin, etta ku ne paasee kahen kuukauden lomalle, niin yleensa sielta lomalta tullaan vatta pystyssa takasin. Ikina en Suomessa kehottais tyyppeja pidattaytymaan seksista ennen avioliittoa, mutta taalla se on aika suotavaa. Sanottiin myos, etta jos nyt on ihan pakko tai ette vaan halua, niin muistakaa kondomi! Ja lupasivat muistaa. Korjailtiin myos heidan uskomuksiaan. Sielta tuli kysymys: "meneeko neitsyys, jos kiipeilee puissa?" Vastattiin, etta ei. Toinen kysymys: "meneeko neitsyys, jos ajaa polkupyoralla?" Vastattiin, etta ei. Meilla oli myos kohtaus, jossa tytot oli menossa paattajaisbileisiin sekstailemaan ekaa kertaa. Ja ennen bileita ne jako toisilleen neuvoja, miten ei voi tulla raskaaksi: jos on kannissa, jos pomppii seksin jalkeen, jos sekstailee seisaaltaan, jos juo kokista seksin jalkeen, jos pesee ittensa, niin ei tule raskaaksi eika saa HIVta. Sitte, ku tytot tuli bileista, ne (eli me, jotka esitettiin niita) joi kokista ja hyppeli ja pesi ittejaan ihan hullun lailla. Tata rituaalia jatkui jonku aikaa. Sitte myohemmin naytettiin kolmen tyton tarinoita. Yksi oli viikon paasta, silla ei ollu tauteja eika se ollu raskaana, mutta silla oli kauhea morkkis. Toinen oli puolen vuoden paassa ja huomas olevansa raskaana ja se poika ei valittany ja aitiki heitti tyton kotoa pois. (naita siis Forumoitiin sitten paljon, yleison kanssa paranneltiin tilanteita, miten tyypit voi toimia toisin yms... jotka ei tiia, mita on Forum-teatteri, googlatkaa) Kolmas oli parin vuoden paasta menossa naimisiin ja sai tietaa, etta hanella oli HIV. Sita kans kasiteltiin paljon ja lopulta ne meni naimisiin ja paattivat, etta kunhan kayttavat suojausta, myos seksielama toimii.
Ihan mieletonta on ollu tyoskennella taalla!! Aion muuten tulla tekemaan opinnaytetyotanikin tanne. Ihan varmasti! Tanaan ollaan taas menossa Sauriin. Viimeksi tehtiin Forum-teatteria ryhmatyon haasteista. Tanaan tehdaan improa. Harjotellaan lavalla olemista ja ilmasua ja hyvaksymista ja kaikkea muuta. Jotta ensi kerralla on sitten taas sujuvampaa forumikin. Vaikka nama on siis ihan mielettoman hyvia nayttelijoita! Tosi loistavia!! Ja aina niin kovin innoissaan ovat mukana ja siis ihan mahtavia tyyppeja.
Viime viikonloppuna oltiin Kisumussa. Osteltiin paljon joululahjoja ja myos tehtiin lauantaina toita. Taman EverSmartLadiesien kanssa, joitten kans tehdaan esitys Maailman Aids-paivaan. Siina ryhmassa on kans tosi lahjakkaita nayttelijoita, vaikka ne ei ole ikina tehny teatteria. Ihania tyyppeja. Samaan aikaan, ku me teatteritytot oltiin naitten kans, Maimi meni parin sairaanhoitajaopiskelijan kanssa Korandon kylaan (jossa on se HappyAngelsKidsSchool, josta on kirjotettu myos aiemmin). Siella kylalaiset jarjestaa sellasta kylatapahtumaa ens viikon lauantaille, jossa on kilpailua ja hyvaa ruokaa ja hauskanpitoa. Maimi siis auttaa niita jarjestamaan. Ja nama meijan sairaanhoitajat tuli matkaan ja teki terveystarkastuksia lapsille. Ihanaa, etta tulivat, ku ei niilla siella kylassa ole mitaan terveydenhuoltoa tai ihmisia, jotka vie sairaalaan tms.. Tahan kylaan ollaan mietitty sellasta isompaa lahjotusta. Kun koulussa on paljon orpoja, joiden ravitsemuksesta ei ole takuuta, ollaan mietitty, etta jotenki saatais jarjestettya kouluruokala sinne. Suomesta ollaan jo tutuilta saatu lahjotusrahoja. Niin nyt kaikki, joilla kiinnostaa osallistua tahan projektiin, pienikin summa on paljon. Laittakaa tutullenne, joka on taalla, tekstiviesti ja summa, paljonko haluatte antaa, niin me vastataan. Kyla haluaa myos kanafarmin ja vuohen, joka tuottaa maitoa, eli siella on paljon tekemista. Sellanen vaan, ettei haluta passivoida niita vahingossakaan. Tassa siis tehdaan heidan kanssaan toita ja aktivoidaan heita olemaan itse aktiivisia oman kylansa puolesta ja sitten ennen ku lahetaan, voidaan lahjottaa sellanen kivijalka, josta niiden on hyva jatkaa. Tallasta ollaan mietitty. Tannekki voi laittaa viestia, jos haluaa lahjottaa, niin laitetaan tilinumero, johon rahan voi laittaa.
Ai niin! Tiistaina oli tuossa samaisessa tyttokoulussa (josta ko kirjotin) Talent Show, jonka Maimi on tyttojen kans jarjestany. Se oli niiiiiin hieno!! Eniten oli laulua ja tanssia, mutta jo se, etta ne tytot paasi tekemaan jotaki muuta, ku pelkkaa opiskelua ja pukeutumaan johonki muuhun, ku pelkkaan koulupukuun, oli jo aivan mieletonta! Hienoja esityksia, hienoja muotinaytoksia, ihania lauluaania.... Huippua!
Sori nyt vaan, mutta ei me haluta tulla taalta pois! Meilla on huomenna enaa tasan kuukausi. HIRVEAA!!! Aika vain loppuu ja me joudutaan lahtemaan taalta. Tuntuu, ettei olla keritty mitaan tekemaan. Vaikka ollaanki tehty ihan sikana.
Ei muuta talla kertaa! Terhveisia!!
-Kaisuli
Asiaan. Eilen oltiin tyttokoululla pitamassa viimista tyopajaa. Aiheena seksuaalisuus. Tytot oli niin hirmu innoissaan, ettei kukaan teini-ikanen suomalainen ole koskaan niin avoin ja mukana seksuaalisuustyopajassa, ku nama! No en voi tietaa, ku en ole Suomessa tallasta tehny, mutta silti... Talla kertaa yleisoa oli onneksi vain 50. Yleensahan niita on se 366. Seksista puhuttiin ja kondomin kaytosta. Eihan ne raukat ollu ikina ees nahny oikeaa kondomia. Itselleni on aitini opit nakojaan menny sen verran hyvin perille, etta loysin itseni viidenkymmenen teinityton edesta tyontamassa kondomia sormiini. Opetin niille, miten se toimii. :) Uskallettiin jopa laittaa kondomi kiertamaan (kattelin koko ajan ovelle, etta jos sattuu joku opettaja tulemaan, niin se ois varmaan keskeyttany koko touhun. Ei onneksi tullu). Nama tytothan siis on asunu viimiset kolme kuukautta keskenaan tuossa sisaoppilaitoksessa. Ja juttuja kuultiin, etta ku ne paasee kahen kuukauden lomalle, niin yleensa sielta lomalta tullaan vatta pystyssa takasin. Ikina en Suomessa kehottais tyyppeja pidattaytymaan seksista ennen avioliittoa, mutta taalla se on aika suotavaa. Sanottiin myos, etta jos nyt on ihan pakko tai ette vaan halua, niin muistakaa kondomi! Ja lupasivat muistaa. Korjailtiin myos heidan uskomuksiaan. Sielta tuli kysymys: "meneeko neitsyys, jos kiipeilee puissa?" Vastattiin, etta ei. Toinen kysymys: "meneeko neitsyys, jos ajaa polkupyoralla?" Vastattiin, etta ei. Meilla oli myos kohtaus, jossa tytot oli menossa paattajaisbileisiin sekstailemaan ekaa kertaa. Ja ennen bileita ne jako toisilleen neuvoja, miten ei voi tulla raskaaksi: jos on kannissa, jos pomppii seksin jalkeen, jos sekstailee seisaaltaan, jos juo kokista seksin jalkeen, jos pesee ittensa, niin ei tule raskaaksi eika saa HIVta. Sitte, ku tytot tuli bileista, ne (eli me, jotka esitettiin niita) joi kokista ja hyppeli ja pesi ittejaan ihan hullun lailla. Tata rituaalia jatkui jonku aikaa. Sitte myohemmin naytettiin kolmen tyton tarinoita. Yksi oli viikon paasta, silla ei ollu tauteja eika se ollu raskaana, mutta silla oli kauhea morkkis. Toinen oli puolen vuoden paassa ja huomas olevansa raskaana ja se poika ei valittany ja aitiki heitti tyton kotoa pois. (naita siis Forumoitiin sitten paljon, yleison kanssa paranneltiin tilanteita, miten tyypit voi toimia toisin yms... jotka ei tiia, mita on Forum-teatteri, googlatkaa) Kolmas oli parin vuoden paasta menossa naimisiin ja sai tietaa, etta hanella oli HIV. Sita kans kasiteltiin paljon ja lopulta ne meni naimisiin ja paattivat, etta kunhan kayttavat suojausta, myos seksielama toimii.
Ihan mieletonta on ollu tyoskennella taalla!! Aion muuten tulla tekemaan opinnaytetyotanikin tanne. Ihan varmasti! Tanaan ollaan taas menossa Sauriin. Viimeksi tehtiin Forum-teatteria ryhmatyon haasteista. Tanaan tehdaan improa. Harjotellaan lavalla olemista ja ilmasua ja hyvaksymista ja kaikkea muuta. Jotta ensi kerralla on sitten taas sujuvampaa forumikin. Vaikka nama on siis ihan mielettoman hyvia nayttelijoita! Tosi loistavia!! Ja aina niin kovin innoissaan ovat mukana ja siis ihan mahtavia tyyppeja.
Viime viikonloppuna oltiin Kisumussa. Osteltiin paljon joululahjoja ja myos tehtiin lauantaina toita. Taman EverSmartLadiesien kanssa, joitten kans tehdaan esitys Maailman Aids-paivaan. Siina ryhmassa on kans tosi lahjakkaita nayttelijoita, vaikka ne ei ole ikina tehny teatteria. Ihania tyyppeja. Samaan aikaan, ku me teatteritytot oltiin naitten kans, Maimi meni parin sairaanhoitajaopiskelijan kanssa Korandon kylaan (jossa on se HappyAngelsKidsSchool, josta on kirjotettu myos aiemmin). Siella kylalaiset jarjestaa sellasta kylatapahtumaa ens viikon lauantaille, jossa on kilpailua ja hyvaa ruokaa ja hauskanpitoa. Maimi siis auttaa niita jarjestamaan. Ja nama meijan sairaanhoitajat tuli matkaan ja teki terveystarkastuksia lapsille. Ihanaa, etta tulivat, ku ei niilla siella kylassa ole mitaan terveydenhuoltoa tai ihmisia, jotka vie sairaalaan tms.. Tahan kylaan ollaan mietitty sellasta isompaa lahjotusta. Kun koulussa on paljon orpoja, joiden ravitsemuksesta ei ole takuuta, ollaan mietitty, etta jotenki saatais jarjestettya kouluruokala sinne. Suomesta ollaan jo tutuilta saatu lahjotusrahoja. Niin nyt kaikki, joilla kiinnostaa osallistua tahan projektiin, pienikin summa on paljon. Laittakaa tutullenne, joka on taalla, tekstiviesti ja summa, paljonko haluatte antaa, niin me vastataan. Kyla haluaa myos kanafarmin ja vuohen, joka tuottaa maitoa, eli siella on paljon tekemista. Sellanen vaan, ettei haluta passivoida niita vahingossakaan. Tassa siis tehdaan heidan kanssaan toita ja aktivoidaan heita olemaan itse aktiivisia oman kylansa puolesta ja sitten ennen ku lahetaan, voidaan lahjottaa sellanen kivijalka, josta niiden on hyva jatkaa. Tallasta ollaan mietitty. Tannekki voi laittaa viestia, jos haluaa lahjottaa, niin laitetaan tilinumero, johon rahan voi laittaa.
Ai niin! Tiistaina oli tuossa samaisessa tyttokoulussa (josta ko kirjotin) Talent Show, jonka Maimi on tyttojen kans jarjestany. Se oli niiiiiin hieno!! Eniten oli laulua ja tanssia, mutta jo se, etta ne tytot paasi tekemaan jotaki muuta, ku pelkkaa opiskelua ja pukeutumaan johonki muuhun, ku pelkkaan koulupukuun, oli jo aivan mieletonta! Hienoja esityksia, hienoja muotinaytoksia, ihania lauluaania.... Huippua!
Sori nyt vaan, mutta ei me haluta tulla taalta pois! Meilla on huomenna enaa tasan kuukausi. HIRVEAA!!! Aika vain loppuu ja me joudutaan lahtemaan taalta. Tuntuu, ettei olla keritty mitaan tekemaan. Vaikka ollaanki tehty ihan sikana.
Ei muuta talla kertaa! Terhveisia!!
-Kaisuli
lauantai 12. marraskuuta 2011
perjantai 11. marraskuuta 2011
maanantai 7. marraskuuta 2011
Terveisiä Safarilta!
Heippa, Suomi!
Ollaan kotiuduttu safarilta (kuten kuvista näkyy). Oli tosi mieletön reissu! Kaikki muut maholliset elukat nähtiin paitsi sarvikuonoa. Seeprat, bumbat, helmikanalinnut, kirahvit, gnun näköset elukat (englanniksi jotain niinku "wilderbeast", ne mitkä juoksee leijonakuninkaassa, niin että Mufasa kuolee) ja norsut oli meidän porukan suosikit. Virtahevot oli kans aika hienoja. Ne meitä vähän vain pääsi pureskelemaan (äiti, ei oikeasti, tämä on vitsiä), multa lähti vasen käsi, Maijalta jalka ja muilta työiltä nenät. Mitäs pienistä. Hyvin me pärjätään näinki. Ei draaman tekemiseen raajoja (eikä rajoja) tarvita!
Olemme saaneet kotiimmekin Afrikan eläimiä lemmikeiksi. Aiemmin siellä asustivat vain Ruupert ja Eevert. Nyt olemme löytäneet myös Hippa-tädin, Taikurin ja Natalian. Valitettavasti vain Maimi luuli Eevertiä kuolleeksi ja siivosi hänet pois. Ruupertiakin luulimme kuolleeksi, mutta safarilomamme aikana hän oli liikkunut noin puoli metriä. Hän siis elää! Terveisiä vaan kaikille TIOkympeille!
Huomenna vankilaan. Varastettiin banaani. Ehkä voitais samalla tehdä jonkunnäköstä naiseuteen liittyvää draamaa, kerta sinne mennään... Työt jatkukoon! Lomat on lomailtu (on meillä silti Mombasa ja Kakamega vielä edessä)!
Terhveisiä!
Kenian tyttäret!
psst. Postia tulossa! Suomeen, Jenkkeihin ja Viroon. Tyhjennettiin Post Of Icen postimerkkivarastot. Kieli oli vähän turtana sen jälkeen.
Ollaan kotiuduttu safarilta (kuten kuvista näkyy). Oli tosi mieletön reissu! Kaikki muut maholliset elukat nähtiin paitsi sarvikuonoa. Seeprat, bumbat, helmikanalinnut, kirahvit, gnun näköset elukat (englanniksi jotain niinku "wilderbeast", ne mitkä juoksee leijonakuninkaassa, niin että Mufasa kuolee) ja norsut oli meidän porukan suosikit. Virtahevot oli kans aika hienoja. Ne meitä vähän vain pääsi pureskelemaan (äiti, ei oikeasti, tämä on vitsiä), multa lähti vasen käsi, Maijalta jalka ja muilta työiltä nenät. Mitäs pienistä. Hyvin me pärjätään näinki. Ei draaman tekemiseen raajoja (eikä rajoja) tarvita!
Olemme saaneet kotiimmekin Afrikan eläimiä lemmikeiksi. Aiemmin siellä asustivat vain Ruupert ja Eevert. Nyt olemme löytäneet myös Hippa-tädin, Taikurin ja Natalian. Valitettavasti vain Maimi luuli Eevertiä kuolleeksi ja siivosi hänet pois. Ruupertiakin luulimme kuolleeksi, mutta safarilomamme aikana hän oli liikkunut noin puoli metriä. Hän siis elää! Terveisiä vaan kaikille TIOkympeille!
Huomenna vankilaan. Varastettiin banaani. Ehkä voitais samalla tehdä jonkunnäköstä naiseuteen liittyvää draamaa, kerta sinne mennään... Työt jatkukoon! Lomat on lomailtu (on meillä silti Mombasa ja Kakamega vielä edessä)!
Terhveisiä!
Kenian tyttäret!
psst. Postia tulossa! Suomeen, Jenkkeihin ja Viroon. Tyhjennettiin Post Of Icen postimerkkivarastot. Kieli oli vähän turtana sen jälkeen.
keskiviikko 2. marraskuuta 2011
Kirjeita ja Sauri, tanssia ja safari
Me saatiin tanaan paketteja! nelja kappaletta: yksi Marialle (aidilta), yksi mulle (aidilta ja iskalta) ja kaksi Kaisulille (aidilta ja Jonnalta). KIITOS! Oltiin jo lahes varmoja, etta paketit on jaaneet tullimiesten haaviin, vaan ei, jopa mun vitamiinipillerit saavutti Masenon maaperan. Jee! Meni Suomen tytot lievasti sekaisin, kun Linda, sihteeri, heilutteli pakettinivaskaa edessamme. Tais koko Maseno kuulla, etta postia tuli!
Tanaan on ollut ihana paiva. Ensinnakin mentiin tutustumaan Saurin kylaan. Ihana paikka, valtavan kaunis ja ihania, ihania ihmisia. Paaosin aiteja ja isoaiteja. Kun kurvattiin boda-bodilla kylaan, aloittivat naiset ihanan tervetulolaulun. Taalla todella tuntee olevansa tervetullut ja odotettu vieras. Jotain sellaista haluan vieda myos mukanani Suomeen. Kerrottiin terveisia viime vuoden ryhmalta, ja lahettivat takaisin paljon, paljon lampimia terveisia! Teista on todella tykatty paljon. Siis, Sauri on ihana. Esittivat meille myos draamakohtauksen aiheesta Education. Tullaan tyoskentelemaan Saurissa forumin parissa neljana torstaina. Ihanaa. Paastiin myos tanssimaan kylan naisten kanssa!
Henkilokohtaisesti mua on harmittanut, miten vahan ollaan paasty tanssitunneille taalla. No, eilen ja tanaan on otettu vahinko takaisin: eilen opeteltiin ykkosvuosikurssilaisten kanssa contemporary dance, eli afrikkalainen nykytanssi, hiphop-henkinen. Ei meilla suomalaisilla vaan ole samanlaista rytmia veressa. Vaan siinapa ketkutettiin mukana missa muutkin! Ja tanaan, tanaan paastiin pitkasta aikaa katsomaan practical performanceja (ei ite esiinnytty tanaan kumminkaan), ja esitysten jalkeen meilla olikin koko laitoksella tanssikoe Giryama-tanssista. Practicaleissa on muuten vuorotellen afrikkalaiset ja eurooppalaiset soittimet. Valitettavasti tanaan taas oli eurooppalaiset: kuultiin mm. yhdella kadella soitettu Maijall oli karitsa seka paljon nokkahuilumusiikkia, talla kertaa ei kuitenkaan kukaan soittanut ostakaa makkaraa, kuten viimeksi...Mutta takaisin tanssikokeeseen! Mehan ei olla ehditty vahaan aikaan keskiviikon tunneille, mutta nyt kiedottiin kankaat lanteille ja mentiin joukon jatkoksi. Ma opin Giryaman lantiokeikutuksen, vihdoinkin! Ja numerotkin tanssista saatiin, MA SAIN 9, Kaisuli ja Maria sai 8. Eiks oltu huippuj! Saatiin viela kehuja notkeudesta! 10 oli maksimi. (ninni ja maimi oli vierailemassa tyttokoululla, missa piti olla tapaaminen vaan ei ollutkaan, terveisia afrikasta, tama on arkea) Tanssikokeen jalkeen harjoiteltiin viela kikuju-tanssidraamaa, ihan huippu sekin. Joten kylla, tanssittu on!
Ollaan Davidin luona syomassa, saa nahda mita ihanaa ruokaa tanaan saadaan! 6:30 aamulla on lahto suureen seikkailuun, kohti Masai Maraa. Siis safarille! Meidan kaveri Jess Briteista lahtee messiin, ja on jo tanaan kanssamme taalla. Ma odotan erityisesti seeproja! (ja tietty norsuja ja kirahveja ja leijonia ja kaikkia muitakin!) Ja Heli, lupaan varoa hippoa! Jannittavaa!
rakkain terveisin Liina-Maija
tiistai 1. marraskuuta 2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)