perjantai 23. joulukuuta 2011

se reissu

Tämä on Suomi. On hiljaista. Kun koiran kanssa kulkee rannalla, ei kuulu juuri mitään. Ei näy ketään. Kaupungilla kulkiessa tuntui oudolta, ja tajusin, että ihmisiä on niin vähän. Jouluruuhkakin tuntuu vähäiseltä ihmismäärältä Kenian tungokseen verrattuna. Suomi tuoksuu raikkaalta. Ja värit täällä on erilaiset, vaaleanhaaleat. Pimeä tulee aikaisin, ja tuntuu, että aina on yö. Yöllä näkyy tähdet, ja ne tähdet näkyy myös Keniassa. Vasta makasin selälläni hiekkarannalla ja tuijotin tähtiä. Ja ajattelin, että ne tähdet näkyy Suomessakin.

Ja niin kuin Kaisuli kirjoitti, ihan kuin koko reissu olisi ollut pitkänpitkä uni. On ollut niin muualla, että sitä on vaikea käsittää. No otettiin me sentään jotain valokuvia sieltä!

Joulutähtiä Korandossa!

En osaa vielä sanoa, mitä kaikkea reissussa opin, enkä tiedä, osaanko koskaan sanoakaan. Paljon. Paljon elämän perusjuttuja. Siitä, mikä on tärkeää. Sitä, miten ollaan pelkäämättä. Ystävyydestä. Rakkaudesta. Eriarvoisuudesta ja samanlaisuudesta ja erilaisuudesta. Epäoikeudenmukaisuuden laajuudesta. Siitä, mitä on vapaus. Itsestäni, ja ennen kaikkea itsestäni.
ja siitä mitä on olla onnellinen

ystävyydestä

Tansseista. Niitä on ikävä.

Ammatillisestikin reissu on ollut huikea. Olen saanut kokea ja kokeilla niin paljon. Draaman voima on mieletön. En ollut ennen tajunnut sitä, en ainakaan tässä laajuudessa. Ne kokemukset, joita työssä saimme, kantavat mua pitkälle eteenpäin. Kun joskus mietin, onko sillä mitä teen, merkitystä, muistan kenialaisen naisvangin sanat: "Ennen harjoitetta minulla oli paha olla. Sisälläni oli vihaa ja surua. Harjoitteessa sain purettua tunteet ulos. Nyt minulla pitkästä aikaa on rauhallinen ja tasainen olo." Olen oppinut luottamaan enemmän ja murehtimaan ja stressaamaan vähemmän. Keniassa kaikki (lähes) tuntui mahdolliselta. Rajoja ei ollut. Luotan omaan osaamiseeni paljon, paljon enemmän kuin ennen. Työskentely vieraalla kielellä on ollut jännää. Miten pelottavaa se oli aluksi, ja miten nopeasti siihen tottui. Samoin työskentely tulkin välityksellä!


meijän koulu!


Hera-communityn tunnus. Hera tarkoittaa rakkautta, ja siihen sanaan haluan päättää blogikirjoitukseni ja tämän matkan. Tämä on ollut ihanaa. Kiitos, että olet seuranannut matkaamme! Krismasi njema! Hyvää joulua!

Rakkaus. Hera.

-Liina-Maija

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti