maijan kuulumiset

jatimme jaahyvaiset masenolle. pakkasin kiireella ja itkin taysilla. asunnosta 65 on tullut koti, ja ei ole oikein jattaa kotiaan. eika ystavia, joista on tullut toinen perhe. kaksi kuukautta ja kaksi viikkoa on hurjan lyhyt aika, miten vahan siina ehtiikaan. ja toisaalta miten paljon! miten paljon olen oppinut ja kasvanut. ja miten onnellinen olen ollut. ma olen ollut niin onnellinen taalla, onnellinen ja vapaa. nauranut ja laulanut ja tanssinut. en edes tiennyt, etta niin onnellinen voi olla. olen nukkunut hyvin ja nahnyt kauniita unia. ehka syyna on ollut myos kirsikan lahjoittama onnenriipus, joka roikkui sangyn ylapuolella, ja karkoitti pahat unet. tai ikkunan takana kilkattavat sammakot, joiden ihmeellinen aani on suosikkiaaneni taalla.

viimeinen viikko oli superkiireinen ja seka uni etta ruoka jaivat vahaisiksi. ja se on ollut ainoa viikko taalla, kun olen tuntenut stressia. kun pitaisi ehtia kahteen paikkaan saman paivan aikana. stressi ei sovi tanne, ei sovi mulle. enaa. ja se stressittomyys taalla on ollut ihanaa.

sunnutaina ennen masenosta lahtoa kaytiin kakamegan sademetsassa, mina, kaisuli, james ja giovanna. loysimme sisaiset tarzanimme kiipeillessamme liaaneissa!se vihreys, korkeat puut, raikas ja kostea ilma, onnelliset, hyppivat apinat - reissu oli vallan ihana. mulla soi kylla koko ajan paassa ismo alangon ekstaasiin. siina kun lauletaan sademetsasta (ehka vahan eri merkityksessa toki...!).

me olemme nairobissa, viihtyisassa hostellissa. mukanamme on suomalaisia sairaanhoitaja- ja restonomiopiskelijoita seka saksalaisvahvistus christina. huomenna puetaan juhlamekot ja korkokengat ja juhlistetaan itsenaisyytta suurlahetystossa. henkilokohtaisesti olen pettynyt, jos tarjolla ei ole karjalanpiirakoita.

matka nairobiin oli aika kamala. taalla ollaan, kaikki kunnossa ja ehjina, ei hataa, mutta ajettiin kolari matkalla. yksityismatatuumme tormasi takaapain toinen auto, kun se ei huomannut tiella olevaa hidastetta. tormaysaani oli kamala, ja tormayksen voima. osa meista kolautti paansa, mutta kukaan ei pahasti. itselleni ei kay nyt kuinkaan, saikahdin vaan paljon. toisen auton kuski puri kieleensa, mutta kovin pahasti ei kaynyt hanellekaan. suuri onni onnettomuudessa siis. saikahdin kylla kunnolla, mutta onneksi ollaan keskenaan purettu tapahtunutta paljon. liikennehan taalla on kaoottista, ja tiet huonoja. odoteltiin keskella kenialaista maaseutua toista autoa, ja muutaman tunnin jalkeen paastiin jatkamaan matkaa. nyt on jo ihan rauhallinen olo.

edessa on siis juhlat nairobissa ja rantaloma mombasassa. luvataan olla varovaisia, mutta samalla nauttia naista viikoista. ja mombasan auringosta! nairobissa on nimittain viileaa... kaisuli on ostanut uuden matkalaukun, kun tuliaiset ei enaa mahtuneet rinkkaan! ma yritan mahduttaa. paljon, paljon rakkaita terveisia kaikille! ja erityisesti synttarisankari-helille - mun puhelin ei lahettanyt viesteja vaikka yritin!
halauksia!
<3: liina-maija