Hei rakkaat! Hengissä ollaan ja koettu hurjasti kaikkea. Nettiin ei olla vielä päästy, mutta koulussa ollaan jo oltu kolmena päivänä. Harhakuvitelmia afrikasta: 1) afrikassa on aina lämmin 2) afrikassa paistaa aina aurinko 3) afrikassa ei voi saada perinteistä flunssaa!
ps. Lemmikkinä meillä on william-lisko.
Viestin välitti kotijoukot.
perjantai 30. syyskuuta 2011
sunnuntai 25. syyskuuta 2011
Kaisulin kuulumiset..
Hejhej!
Nyt on minun synttäri. Tämä päivä alko kirkolla. Oli muuten PIIIKKUSEEN MIELETÖN SHOW! Kun astuttiin kirkkoon, siellä oli jo tosi hieno meininki päällä. Laulua, tanssia, "brase the Lord" -meininkiä..... Just niinku leffoissa. Tosi hienoa ja yhteisöllistä ja kaunista ja mukaansatempaavaa. Suomen kirkkomeiningit ei ole mitään verratuna tänne. Vois liittyä Kenian kirkkoon.
Kirkosta menimme suoraan Victoria-järven rannalle syömään Tilapia-kalaa. Se oli hienoa ja maukasta. Ja ihanaa. Myöskin ensimmäinen ugalikokeilu on onnistuneesti kokeiltu. Olympia ystävällisesti aikoi myös opettaa meitä tekemään ugalia (paikallinen siis tuota ruoka niinku) ihan ite! Huippua! Ruokaillessamme Marialla oli pienenpieni välikohtaus hyppyhämähäkin kanssa. Ei siitä sen enempää...
Päivä on mennyt shoppaillessa. Huomenna siis pääsemme kotiimme Masenoon ja tänään ostimme Nakumatista kaiken tarpeellisen asumista varten (hyttysverkoista ruokaan). Huomenaamuna siis semmonen kiva tavaroiden roudaus Kisumusta Masenoon. Onneksi päästään bussilla. En olekaan vielä koskaan muuttanu Afrikassa.
Tänään tyttäret (eli me) kokivat myös ensimmäisen TukTuk-ajelun. Siis ei se ollut "ajelu" vaan ihan siis paikallinen tavallaan taksi, joka kuljettaa meitä paikasta toiseen. Kolmipyöräinen mopo, johon mahtuu kolme (kaheksan) ja maksaa noin kakskyt senttiä/hlö.
Illan olemme viettäneet kattoterassilla dataillen ja juoden synttärisiidereitä. Nyt lähen pakkaamaan rinkaani taas kasaan, jotta voin huomenna suorittaa elämäni ensimmäisen Afrikka-muuton.
Ei muuta.
-Kaisuli.
ps. Marian takapuoli oli Nairobin tullin tarkastama. (Housuissa lappu: "KENYA AIRPORTS AUTHORITY SECURITY SCREENED")
pps. Liina-Maija ennusti liskon putoamisen ja rakastaa edelleen kaikkia. Myös lämpöä. Ikävä Kirppua ja Heliä.
Nyt on minun synttäri. Tämä päivä alko kirkolla. Oli muuten PIIIKKUSEEN MIELETÖN SHOW! Kun astuttiin kirkkoon, siellä oli jo tosi hieno meininki päällä. Laulua, tanssia, "brase the Lord" -meininkiä..... Just niinku leffoissa. Tosi hienoa ja yhteisöllistä ja kaunista ja mukaansatempaavaa. Suomen kirkkomeiningit ei ole mitään verratuna tänne. Vois liittyä Kenian kirkkoon.
Kirkosta menimme suoraan Victoria-järven rannalle syömään Tilapia-kalaa. Se oli hienoa ja maukasta. Ja ihanaa. Myöskin ensimmäinen ugalikokeilu on onnistuneesti kokeiltu. Olympia ystävällisesti aikoi myös opettaa meitä tekemään ugalia (paikallinen siis tuota ruoka niinku) ihan ite! Huippua! Ruokaillessamme Marialla oli pienenpieni välikohtaus hyppyhämähäkin kanssa. Ei siitä sen enempää...
Päivä on mennyt shoppaillessa. Huomenna siis pääsemme kotiimme Masenoon ja tänään ostimme Nakumatista kaiken tarpeellisen asumista varten (hyttysverkoista ruokaan). Huomenaamuna siis semmonen kiva tavaroiden roudaus Kisumusta Masenoon. Onneksi päästään bussilla. En olekaan vielä koskaan muuttanu Afrikassa.
Tänään tyttäret (eli me) kokivat myös ensimmäisen TukTuk-ajelun. Siis ei se ollut "ajelu" vaan ihan siis paikallinen tavallaan taksi, joka kuljettaa meitä paikasta toiseen. Kolmipyöräinen mopo, johon mahtuu kolme (kaheksan) ja maksaa noin kakskyt senttiä/hlö.
Illan olemme viettäneet kattoterassilla dataillen ja juoden synttärisiidereitä. Nyt lähen pakkaamaan rinkaani taas kasaan, jotta voin huomenna suorittaa elämäni ensimmäisen Afrikka-muuton.
Ei muuta.
-Kaisuli.
ps. Marian takapuoli oli Nairobin tullin tarkastama. (Housuissa lappu: "KENYA AIRPORTS AUTHORITY SECURITY SCREENED")
pps. Liina-Maija ennusti liskon putoamisen ja rakastaa edelleen kaikkia. Myös lämpöä. Ikävä Kirppua ja Heliä.
lauantai 24. syyskuuta 2011
myö ollaan kisumussa!
Nyt olhan jo melekhen perilä...
Vuorokauden matkustus tuntuu ja näkyy("I feel like I have no brain") - vaan onneksi saatiin hotellilla nukahtaa epämääräiseksi ajaksi. Aikakäsitys heittää pahasti. Vasta urpoiltiin rinkkojen kaa Helsinki-Vantaalla ja nyt istutaan kattoterassilla. Ollaan siis Kisumussa ja maanantaina muutamme kotiin Masenoon!
Tää kaikki on käsittämätöntä. Ihan kun katsoittais jotain dokumenttia. Samaan aikaan huomaa, että kaikki käsitykset, mitä Afrikasta on olleet, ei vastaa todellisuutta. Ei tätä voi tajuta ennen kuin täällä on. Eikä silloinkaan. Värejä. Valtavasti värejä. Valtavasti elämää ja laihoja lehmiä. Miehiä pankin edessä aseet käsissä. Kaikkea uutta ja käsittämätöntä. Hämmentää ja hämmentää ja hämmentää. Ja väsymys painaa. Onneks meillä on kolme kuukautta aikaa tottua ja oppia. Onneks kaikkea ei tarvii tietää nyt.
Vietettiin yö Nairobin kentällä - betonilattia oli kylmä ja kova (mutta puhdas!) kunnes vedenpaisumus iski leiriimme. Ninni-Nooa onneksi oli tarkkana ja perustimme uuden leirin privaattiloossiin (lue: tullimiehen majapaikka). Ja aamulla luoksemme käveli David! Mentiin Kisumuun samalla koneella.
Tähän väliin hehkutettava Turkish Airlinesia niin etu- kuin takapäästä! Hillittömät menut ja hillittömät musat (turkkilainen kilkutus ennen lähtöä ja suomihitit by liinis ja maria lähdön jälkeen. kiitämme tarjoilua. meitä tosin epäiltiin alaikäisiksi.) ja hillittömät stuertit. Ruoka oli taivaallista (juustokakku! munakoisopaistos! ja kaiken kruunas BILLURI-KEBAB). Ja turvaohjevideossa jalkapallojoukkue pisti parastaan sössimällä kaiken. Mielettömiä sketsihahmoja. Vaihdettiin konetta Istanbulissa, ja saatiin nauttia turkkilaisesta ilmapiiristä muutaman tunnin ajan. Huomio 1: turkish coffee maistuu partavaahdolle. Huomio 2: Maimilla on viikset. Huomio 3: Turkkilainen suklaavohvelipläjäys oli liikaa jopa Kaisulille ja Marialle.
Mutta täällä olemme. Lämpö on ihana. Aurinko on kirkas. Huomenna heräämme virkeämpinä ja otamme Afrikkaa vastaan. Olette ajatuksissamme.
t. me kaikki
Vuorokauden matkustus tuntuu ja näkyy("I feel like I have no brain") - vaan onneksi saatiin hotellilla nukahtaa epämääräiseksi ajaksi. Aikakäsitys heittää pahasti. Vasta urpoiltiin rinkkojen kaa Helsinki-Vantaalla ja nyt istutaan kattoterassilla. Ollaan siis Kisumussa ja maanantaina muutamme kotiin Masenoon!
Tää kaikki on käsittämätöntä. Ihan kun katsoittais jotain dokumenttia. Samaan aikaan huomaa, että kaikki käsitykset, mitä Afrikasta on olleet, ei vastaa todellisuutta. Ei tätä voi tajuta ennen kuin täällä on. Eikä silloinkaan. Värejä. Valtavasti värejä. Valtavasti elämää ja laihoja lehmiä. Miehiä pankin edessä aseet käsissä. Kaikkea uutta ja käsittämätöntä. Hämmentää ja hämmentää ja hämmentää. Ja väsymys painaa. Onneks meillä on kolme kuukautta aikaa tottua ja oppia. Onneks kaikkea ei tarvii tietää nyt.
Vietettiin yö Nairobin kentällä - betonilattia oli kylmä ja kova (mutta puhdas!) kunnes vedenpaisumus iski leiriimme. Ninni-Nooa onneksi oli tarkkana ja perustimme uuden leirin privaattiloossiin (lue: tullimiehen majapaikka). Ja aamulla luoksemme käveli David! Mentiin Kisumuun samalla koneella.
Tähän väliin hehkutettava Turkish Airlinesia niin etu- kuin takapäästä! Hillittömät menut ja hillittömät musat (turkkilainen kilkutus ennen lähtöä ja suomihitit by liinis ja maria lähdön jälkeen. kiitämme tarjoilua. meitä tosin epäiltiin alaikäisiksi.) ja hillittömät stuertit. Ruoka oli taivaallista (juustokakku! munakoisopaistos! ja kaiken kruunas BILLURI-KEBAB). Ja turvaohjevideossa jalkapallojoukkue pisti parastaan sössimällä kaiken. Mielettömiä sketsihahmoja. Vaihdettiin konetta Istanbulissa, ja saatiin nauttia turkkilaisesta ilmapiiristä muutaman tunnin ajan. Huomio 1: turkish coffee maistuu partavaahdolle. Huomio 2: Maimilla on viikset. Huomio 3: Turkkilainen suklaavohvelipläjäys oli liikaa jopa Kaisulille ja Marialle.
Mutta täällä olemme. Lämpö on ihana. Aurinko on kirkas. Huomenna heräämme virkeämpinä ja otamme Afrikkaa vastaan. Olette ajatuksissamme.
t. me kaikki
perjantai 23. syyskuuta 2011
Lähtötunnelmia
Helsinki-Vantaan lentoasemalle saavuttiin hyvissä ajoin. Alkoi matkatavaroiden tasaus.
torstai 22. syyskuuta 2011
IIK
jambo! minä ja rinkkani (18,5 kg) olemme vantaalla, huomenna helsinki-vantaalla. en muista milloin koskaan olisin jännittänyt näin paljon! mä pompin ja hypin ja en pysy lainkaan paikoillani ja selostan sekavia. (apteekissa särkylääkehyllyllä. apteekintäti: "tarviitko apua?" minä:"ei kuule, tässä ihan tätä perussettiä ajattelin vetäistä") IIK.
eilisiltana tuntui tosi hyvältä ajatukselta nauttia lähtösiideri ja siirtää pakkaaminen aamuun - aamulla sitten epämääräinen tavaramäärä lattiallani näytti epätoivoiselta. vaan junaan ehdin! (kyllä äiti, passi on mukana. ja ei, en edelleenkään ole oppinut pakkaamaan ajoissa. loppupaniikki pitää ihmisen mukavan tarmokkaana.)
valitsin matkalle otettavia pokkareita akateemisessa tunnin ajan (1h). tuntui, että niiden on oltava tosi hyviä, tosi koskettavia, ei liian häiritseviä (jätin "näkijä" -kirjan hyllyyn) ja "afrikkaan sopivia"(mitä se sitten tarkoittaakin?). otin lopulta david nichollsin one dayn ja kathryn stockettin piiat. lisäksi mukaan tarttui ystävältä kjell westön lang. sekä beatlespinssi! kiitos niistä. ystävät ja perhe, teitä tulee kova ikävä.
tänään on itketty ja naurettu ja hermoiltu ja panikoitu ja mun pitäisi varmaan mennä nukkumaan. mutta apua, kohta afrikkaan!
rakkain terveisin liina-maija
eilisiltana tuntui tosi hyvältä ajatukselta nauttia lähtösiideri ja siirtää pakkaaminen aamuun - aamulla sitten epämääräinen tavaramäärä lattiallani näytti epätoivoiselta. vaan junaan ehdin! (kyllä äiti, passi on mukana. ja ei, en edelleenkään ole oppinut pakkaamaan ajoissa. loppupaniikki pitää ihmisen mukavan tarmokkaana.)
valitsin matkalle otettavia pokkareita akateemisessa tunnin ajan (1h). tuntui, että niiden on oltava tosi hyviä, tosi koskettavia, ei liian häiritseviä (jätin "näkijä" -kirjan hyllyyn) ja "afrikkaan sopivia"(mitä se sitten tarkoittaakin?). otin lopulta david nichollsin one dayn ja kathryn stockettin piiat. lisäksi mukaan tarttui ystävältä kjell westön lang. sekä beatlespinssi! kiitos niistä. ystävät ja perhe, teitä tulee kova ikävä.
tänään on itketty ja naurettu ja hermoiltu ja panikoitu ja mun pitäisi varmaan mennä nukkumaan. mutta apua, kohta afrikkaan!
rakkain terveisin liina-maija
Huomenna!
JAMBO!
Oon pakannu - melkein. Reppu painaa sen 8kg ja rinkka ihan varmasti yli 20kg. Hups. Mutta kerrankos sitä elämässään Afrikkaan lähtee kolmeksi kuukaudeksi. Aatella! Vielä ois paljon tehtävää, mutta nukkuakin pitäis. Jospa aamulla sitten. Näin oon monta kertaa ennenkin tuumannut ja sitten nukkunut pommiin. Nyt ei voi nukkua. Juna lähtee klo 6.20 kohti Tikkurilaa. Siitä Liiniksen joukossa kentälle. Lento lähtee 13.10. Kaiken pitäs olla mukana, mutta jotain jää kuitenkin. Perillä Masenossa ollaan hyvällä tuurilla jo lauantaina, mutta viimeistään maanantaina. Jäädäänkö Kisumuun viikonlopuksi - se jää nähtäväksi. (Tähän väliin voin ehkä todeta, että koulussa on opittu, jotta nukkuminen on yliarvostettua, nukkua ehtii kyllä haudassakin.)
Tänään oli viimenen koulupäivä. Demoja hela dagen. Keskittyminen itse asiaan - henk.koht. 0. Banaanikärpänen. Suunnaton väsymys valtasi mielen, kun kämpille pääsin ja apinan raivolla pakkasin tavaroita, jotta ehdin Kauhavan junaan. Vaimolle hyvästit, samoin Lunalle. Jouluna sitten taas. Oli se koulustakin lähtiessä omituista todeta luokkatovereille: "Nähdään tammikuussa!"
Eipä tässä kai muuta. Halusin vaan toivottaa hyvää yötä. Varsinkin kaikille matkakamraateille. Tämä on viimeinen yömme Suomessa. Seuraava vietetäänkin jo Nairobin kentällä leiriytyneenä johonkin nurkkaan ja rinkan päällä maaten. Hakuna matata! Nähdään terminaalissa 2 klo 10!
Ötyjä toivottaapi Maria :)
Oon pakannu - melkein. Reppu painaa sen 8kg ja rinkka ihan varmasti yli 20kg. Hups. Mutta kerrankos sitä elämässään Afrikkaan lähtee kolmeksi kuukaudeksi. Aatella! Vielä ois paljon tehtävää, mutta nukkuakin pitäis. Jospa aamulla sitten. Näin oon monta kertaa ennenkin tuumannut ja sitten nukkunut pommiin. Nyt ei voi nukkua. Juna lähtee klo 6.20 kohti Tikkurilaa. Siitä Liiniksen joukossa kentälle. Lento lähtee 13.10. Kaiken pitäs olla mukana, mutta jotain jää kuitenkin. Perillä Masenossa ollaan hyvällä tuurilla jo lauantaina, mutta viimeistään maanantaina. Jäädäänkö Kisumuun viikonlopuksi - se jää nähtäväksi. (Tähän väliin voin ehkä todeta, että koulussa on opittu, jotta nukkuminen on yliarvostettua, nukkua ehtii kyllä haudassakin.)
Tänään oli viimenen koulupäivä. Demoja hela dagen. Keskittyminen itse asiaan - henk.koht. 0. Banaanikärpänen. Suunnaton väsymys valtasi mielen, kun kämpille pääsin ja apinan raivolla pakkasin tavaroita, jotta ehdin Kauhavan junaan. Vaimolle hyvästit, samoin Lunalle. Jouluna sitten taas. Oli se koulustakin lähtiessä omituista todeta luokkatovereille: "Nähdään tammikuussa!"
Eipä tässä kai muuta. Halusin vaan toivottaa hyvää yötä. Varsinkin kaikille matkakamraateille. Tämä on viimeinen yömme Suomessa. Seuraava vietetäänkin jo Nairobin kentällä leiriytyneenä johonkin nurkkaan ja rinkan päällä maaten. Hakuna matata! Nähdään terminaalissa 2 klo 10!
Ötyjä toivottaapi Maria :)
sunnuntai 18. syyskuuta 2011
vielä viis päivää
Jännittää! Fiilikset vaihtelee hillittömästä innostuksesta lamaannuttavaan kauhuun. Mahdotonta keskittyä mihinkään kunnolla. Reissusta tulee päivä päivältä todempi. Vielä viis päivää pitäis malttaa. Hurjaa. Tänään luoksemme saapui kunniavieras, matkatoveri - swahilin oppikirja. Habari za mchana? Njema. (Miten menee tänään? Hyvin.)
Vaan pakkaaminen sen sijaan on lähtökuopissaan. Olohuoneen (siis nykyisen mun huoneen) lattialla on iso laatikko täynnä mukaan otettavia tavaroita ja vaatteita. Sitten on yks kassillinen ja yks laatikollinen lahjoitustavaraa (ihania värikyniä, kangaskasseja, kyniä, silmälasinpuhdistuspyyhkeitä (!), avaimenperiä, askartelutarvikkeita, pehmoleluja). En tiedä, miten saadaan kaikki mahdutettua! Ostoslistalla: otsalamppu.
Ainiin, vietimme ihanat läksiäiset. kiitos teille, jotka olitte mukana. Ikävä tulee.
Salamu,
Liina-Maija
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)