taalla ollaan! takana on ensimmainen muutto afrikassa, ensimmaiset koulupaivat yliopistolla, lehmalaumojen vaistely koulumatkalla, yksi perinteinen nuha (mulla! siis kuvittelin ettei afrikassa todella voi sairastua flunssaan. hahaha. carmolistipatkin jatin himaan!), muutama ruokamyrkytys (maria ja ninni), hurjasti uusia kavereita ja tuttavuuksia, ostosten teko paikallisella torilla, ostosten teko valtavissa supermarketeissa, vierailuja orpokodissa, erityiskouluissa ja sairaaloissa (orpokodissa vauva kaveli suoraan mun syliin ja jai siihen. kun mun oli lopulta pakko lahtea, vauva alkoi itkea niin sydanta sarkevasti. en kesta!), afrikkalainen tanssitunti (miksei mun lantio liiku niinkuin annabellalla ja ritalla ja lidialla?) ugaliin tutustuminen (yllattavan hyvaa!), afrikan aikaan tottuminen, lemmikkilisko william, moottoripyorakyyti kampukselle (ei lopulta niin pelottavaa kuin ajattelin) ja paljon, paljon muuta. on niin valtavasti kerrottavaa ja niin vahan sanoja kuvaamaan tata kaikkea. afrikka on niin paljon. paljon enemman kaikkea mita koskaan olen kuvitellut, niin hyvassa ja pahassa.
varit taalla ovat kirkkaat. ruoho on vihreampaa kuin suomessa (lallallallaa!)ja punainen maa hehkuu. viime yona asuntomme takana olevassa kylassa oli juhlat. rummutus jatkui lapi yon, ihmiset lauloi.
nyt ollaan kisumussa davidin tyopaikalla. syva hiljaisuus ja tietokoneiden armoton napytys! tehtiin viikon ruokaostokset(vihannekset ja hedelmat saadaan masenosta paivittain), hommattiin internet (ehka paivityksia tulossa siis useemmin!), ostettiin masaitorilta koruja sun muuta. tinkaamisen makuunkin paastiin!
rakastan tata aurinkoa. ja ihmisia, iloa ja valoa. tunnen itseni tervetulleeksi tanne.
terveisin liina-maija,
jota on jo sanottu luo-heimolaisen oloiseksi
eero kamaano!
Mutta lapi yon jatkunut biletys tuli uniin koko ajan! Mie nain sen tapahtuman unessa ja olin koko ajan mukana. Se kuulosti todella hienolta!
VastaaPoistaJa semmosessa kehitysvammasten koulussa mie melkein sain ottolapsen. Siina ois ollu kiva tuliainen/joululahja Mikolle. Se oli semmonen nuori Kevin, joka ei osannu puhua. Han minua halili ja silitteli ja oli minussa kiinni. Olisin hanet halunnu ottaa kotiin.
Ja mika ihaninta! Nama meijan ystavat ei soittele, etta voiko tulla kylaan. Ku ne tulee! Siis juuri nain!! Aina olen semmosella seudulla Kittilasta muuton jalkeen halunnu asua ja nyt saan. Tosi ihanaa. Samoin me mennaan kylastelemaan (Kerran vaan haettiin Muge, eika ees kylaselty oikeasti) noin vain ilman ilmottelemisia.. Afrikka on sanoinkuvamaatonta! Tulkaa muutki kokemaan.
-Kaisuli
En voi uskoo, että olet siellä. Voi hyvin ja nauti. Ja kiva tämä blogi! Tulee inspistä koulujuttuihin.
VastaaPoistaPuspus
-Irina
Mä tahon kanssa!!! Argh! Kaipuu iski taas! Kaipuusta puheenollen, tavallaan kaipasin tietokoneen näppäimistön ä:n pilkkuja muinoin Tansanian suunnalta blogatessani. Tuli vaan Kaisulin kommentista ohimennen mieleen.
VastaaPoista-Panu