jambo! minä ja rinkkani (18,5 kg) olemme vantaalla, huomenna helsinki-vantaalla. en muista milloin koskaan olisin jännittänyt näin paljon! mä pompin ja hypin ja en pysy lainkaan paikoillani ja selostan sekavia. (apteekissa särkylääkehyllyllä. apteekintäti: "tarviitko apua?" minä:"ei kuule, tässä ihan tätä perussettiä ajattelin vetäistä") IIK.
eilisiltana tuntui tosi hyvältä ajatukselta nauttia lähtösiideri ja siirtää pakkaaminen aamuun - aamulla sitten epämääräinen tavaramäärä lattiallani näytti epätoivoiselta. vaan junaan ehdin! (kyllä äiti, passi on mukana. ja ei, en edelleenkään ole oppinut pakkaamaan ajoissa. loppupaniikki pitää ihmisen mukavan tarmokkaana.)
valitsin matkalle otettavia pokkareita akateemisessa tunnin ajan (1h). tuntui, että niiden on oltava tosi hyviä, tosi koskettavia, ei liian häiritseviä (jätin "näkijä" -kirjan hyllyyn) ja "afrikkaan sopivia"(mitä se sitten tarkoittaakin?). otin lopulta david nichollsin one dayn ja kathryn stockettin piiat. lisäksi mukaan tarttui ystävältä kjell westön lang. sekä beatlespinssi! kiitos niistä. ystävät ja perhe, teitä tulee kova ikävä.
tänään on itketty ja naurettu ja hermoiltu ja panikoitu ja mun pitäisi varmaan mennä nukkumaan. mutta apua, kohta afrikkaan!
rakkain terveisin liina-maija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti